Taasen tuli koettua Prännärin haasteet, eikä onnistumisia tullut tälläkään kertaa. Voisi melkein tekstin päättää jo edelliseenkin lauseeseen, mutta kertaillaanpa kuitenkin hieman, jos siitä vaikka jotain oppisi jatkossa.
Ensimmäisen kisan aloitin jokisuusta meren auetessa tarkoituksena etsiä jokisuun loivaa törmää, josko kalat olisivat siihen pakkautuneet. Ville liittyi seuraan. Jäätä oli noin parikymmentä senttiä ja jään pinta peilikirkas kipakan reilu kymmenen asteen pakkasen säestäessä keliä. Uudet Snow Foxin kettinkityyliset liukuesteet tuntuivat haukkuvan hintaansa jo ekassa koetuksessaan. Itse kisan juoni alkoi selvetä jo ennen kisaa ison osan porukasta jäädessä lähtörantaan ja toisen ryhmän painuessa tehtaan rantaan edemmäs. Kolmas pienempi porukka suunnisti seljälle ilmeisesti isommat mörököllit mielessä.
Lähdöstä kairailtiin muutamia reikiä ulappaa kohden noin parin metrin vedestä ennen ensimmäsiä tärppejä. Sain tästä muutaman raitapaidan kokoluokkaa 20-30g, joten alku tuntui jopa ihan kohtuulliselta. Katsoessani ryppäitä ne tuntuivat edessäpäin hajoavan, kun taas lähtörannan porukka vain tiivistyi. Tähän haihtui hyvänolontunne tietäessä kalan löytyneen jo heti alkumestoilta. Päätin kuitenkin jääräpäisesti kokeilla jokisuun loivaa penkkaa noin 15-20m reikävälillä Villen kairaillessa samaan tyyliin. Kaloja löytyi tähän tapaan vain yksittäisiä 2-3m vedestä ja noin tunnin kohdalla käännyimme lähemmäs rantaa ja hieman syvemmällä kairaten kohti lähtöpaikkaa.
Monta reikää siinä menikin tyhjää ja epätoivo koko alueeseen hiipi mieliin, mutta sinnikkäästi hain sitä sattumaparvea, josta tällä alueella useamman kilonkin voisi tuurilla saada. Eihän sitä löytynyt. mutta lähellä kapenevaa jokisuuta sain pari ahventa ja Ville nosteli joitain kuoreita jään pinnalle. Tämä herätti toiveen ahvenparvesta alueella.
Tässä kohtaa kairailtiinkin sitten seuraavat puolitoista tuntia 5-10 metrin välillä ahvenparvea hakien ja yksittäisiä kaloja saaden kisan ollen jo muutenkin persiillään. Loppu puolituntisen aikana irtauduin hermostuksissani kohti karikkoa ja matalasta sain yhden ahvenen väliltä. Läpinäkymättömässä railon kohdassa vietin viimeisen kymmenen minuuttia ja tästä sainkin muutamia kiiskiä repun täytteeksi sekä joitain pienempiä ahvenia. Viimeisen kalan nostin kokeilun johdosta värikoukulla ja tämä olikin 50g kokoluokkaa. Lopetusmerkki päätti kuitenkin alkaneen kalantulon tylysti.
Ekan kisan saldo vaivaiset 691g ja sija 63/73 puntarilla käyneistä. Voittotulokset ja kärkipään saaliit nostettiin arvatenkin lähtörannasta. Villellä meni hieman paremmin ja saldo hieman yli kilon muutamalla paremmalla ahvenella tasuroinnin saattelemana ja yksi tasuri kuulemma katosikin kalan suuhun, joten olihan siellä kuoreparven lähettyvillä parempaakin olemassa. Kalaa itselläni oli loppuviimein 13 ahventa, 6 kiiskeä ja yksi kuore. Keskipaino näillä siis noin 34,6 grammaa.
Toisena päivänä kisa-alue laajeni tukkialtaalle, joten suunnistin ahnaasti siitä kokeilemaan. Pohjoistuuli ja reilu kympin pakkanen toivat haastetta kisassa tarkenemiseen jo alkustarttia odotellessa. Kisan alku ei näyttänyt hyvältä ison lössin pakkautuessa pienelle alueelle 3m reikävälin saattelemana ja pari reikää alussa olikin tyhjää. Kolmannen reijän kairasin ihan vapaaseen kohtaan lähemmäs laiturin nokkaa ja tästä sain pienen houkuttelun saattelemana Purhosen ja 16 koon kultaisen pisaravolframin saattelemana pikaisella tahdilla kymmenkunta ahventa 30-60g kokoluokassa. Alku tuntui mallikkaalta. Sitten syönti tyrehtyi ja meni kikkailuksi.
Antoisalta reiältä sain vielä muutaman ahvenen ja sen takaa noin 10m päästä vielä ihan kohtuu putken. Muutoin kairailu oli tyhjää sattuma-ahvenineen. Roskainen jää tylsytti kairankin nopeasti reijän ympäristöä poratessa ja jälleen pieni ketutus hiipi niskaan. Välissä kävin kokeilemassa muutaman reiän myös oikealla puolellani kauempana ja takanani rantapenkalla laihoin tuloksin. Kokeilin myös värikoukkua ja tasuria eri reijillä, mutta tuloksetta. Altaan toisesta päästä saivat kisan aikana ihan kohtuu pusseja, mutta itselleni homma riitti kairan tylsyessä ja viiman purressa noin 2h kohdalla, enkä lähtenyt kokeilemaan aluetta enää laajemmin perälle vaan suunnistin jokiuomalle eilisen kuoreparven lähettyville.
Siirtymän aikana kroppa lämpeni mukavasti ja tekemäni reiät antoivat vain pieniä ahvenia ja kiiskiä noin 3m syvyydestä. Kisa-aikaa ei ollut jäljellä kuin rapea puoli tuntia alueelta lähtiessäni ja suuntasin lähes suoraan edellisen päivän lopetuspaikalle railon kohtaan. Tästä sain heti hyvän kokoisen ahvenen, mutta jatkoa ei kuulunut viereenkään kairatessa. Päätin istuksia lopun ekalla reijällä ja viimeisen parin minuutin aikana sainkin syönnin laukeamaan ja lopetuskalaksi reikä antoi vielä yhden noin 100g raitapaidan. Pieleenhän se tämäkin taas meni, mutta ihan mukava lopetus pillin soidessa.
Lopputulemana 45 ahventa ja 4 kiiskeä näytti puntarilla lukemaa 1860g. Keskipaino nousi siis edellisestä päivästä 38 grammaan. Kisan voittotulos nousi jälleen lähtörannasta ja tukkialtaaltakin tuli ihan hyviä pusseja. Oma sijoitukseni painui jälleen siis häntäpäähän sijalle 46/58 puntarilla käyneistä, mutta kaikenkaikkiaan jotain oppia tästäkin jäi takaraivoon. Jospa se kuitenkin vielä omat seikkailutkin kantaisivat hedelmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti