Pitkästä aikaa pitäisi jotain kirjoitella, joten kertaillaanpas ensi kevään jalokalaretkeä, joka suuntautui tänä vuonna tuttuihin maisemiin Norjaan kolmen vuoden tauon jälkeen. Tälle vuotta saimme mukaan myös Joonaksen, joten vakikalusto oli siis koossa jälleen.
Ruokapolitiikan hoidimme tänä vuonna menomatkan osalta Lomakylä Vallessa, jonka maittavat lohikiusaukset painuivat vatsan pohjille kauniissa Tenon rantamaisemassa. Tästä matka jatkui kohti määränpäätä Tanassa välillä välineet desinfioiden ja suksipelillä taivalsimme illaksi kohteeseen.
Tälle vuotta mukanamme oli taas uutta, joista merkittävimpänä majoituksen virkaa ajannut kotateltta, joka pääsikin todelliseen testiin tuulen riepotellessa yöllä kankaita toden teolla. Tätä ennen kuitenkin korkattiin kalastus muutamilla punalihaisilla ja Joonaksella oli heti aihetta iloon pilkkirekordien paukahdellessa uusille satarammoille. Omatekoisesta leechistä karkuuttamani isomman tuntoinen tapaus herätteli merkkejä suuremmista eväkkäistä.
Ensimmäisenä varsinaisena pilkkipäivänä kiertelimme tuttuja seutuja täsmäkaloja hakien ja löytyihän niitä muutamia kappaleita mieheen, mutta mitään merkkiä isommista kaloista ei ollut. Kuitenkin illaksi syödä asti saatiin kalaa ja seuraavaksi aamuksikin suolaan taimenta.
Toisena pilkkipäivänä lähdimme uusille selkosille kokeilumielessä ilmakuvia kovasti tutkien. Sitä ennen kuitenkin aamupala maittoi selkeästi myös joukon Norjan-noviisille.
Paikanvalinta osoittautui syöntiin nähden menestykseksi ja nopeasti saatiin kaloista käryä ja pohjanmuodot hahmotettua. Parhaiten tärppejä tulikin heti syvän reunasta ja parisen metriä jään alta. Ottipeleinä Tiuran lätkät, joiden alla perhoa ja kehitysvaiheessa olevaa jigimorria toimivat hyvin ja reissun taimenspesiaalina kunnostautui Joonaksen SpinMad pikkutasuri. Kalojen keskikoko oli hyvää 300-400g ruokakalaluokkaa ja suurimmasta vastasi tällä spotilla Joonas kasvattaen rautuennätystään 720g:aan pirteällä spurttaajalla. Sohjoinen keli teki tenänsä ilman lämmetessä ja väliin kävi miestä kumossa reilussa nilkkasohjossa.
Päivällä tutkailtiin kelitiedotteita kenttien saavuttaessa puhelimen ja päätimme aamusta lähteä jo päivää suunniteltua aiemmin liikenteeseen. Paljon jäi siis iltaan puristettavaa ja omalta osaltani rypistys onnistuikin ihan hyvin. Matalasta sain reissun oman rekordin 710g raudun ja sille hyviä ruokakaloja kaveriksi muutamia kappaleita, joten tuliaiskalat oli taattu niiltä osin. Kuvassa Tiuran lätkä ja jigimorriproto, joka osoittautui reissun toimivimmaksi omalta osaltani.
Paluumatkan kuljimme uutta reittiä kartoittaen ja jyrkkiä reunoja kierrellen pienessä vesisateessa, joten lähtöajankohta oli oikea ja saimme kokea uusia maisemia kohti autoa taivaltaessamme. Mukava lyhyt palauttelureissu siis kaikenkaikkiaan vanhalla tutulla sakilla!
Tästä jatketaankin sitten seuraavia projekteja, joihin kuuluu mm. toisen lapsen syntymä ihan piakkoin, YAMK opintojen aloitus ja lamellihirsitalon rakennusprojektin startti, joten kuulemisiin sitten joskus, kun aika on oikea!
