Vähä-Törmänkijärven pilkkikisat 19.3.2016

No niin parin vuoden tauon jälkeen päästiin sitten pokkaamaan ja vieläpä 5h kisassa, joten siis pientä raporttia.

 

Aamu alkoi selän juiliessa, joten lähtökohdat eivät kovin hyvät olleet, mutta sinnillä Tommin tarjoamaan kyytiin. Keli vaikutti jo alkuunsa mukavalta auringon paistaessa pikkupakkasen siivittämänä. Perillä alkoi hieman tuulahdella ja kohtuullisen kolea vinkka puhalsi koko kisan auringon lämmön onneksi kompensoidessa säätilaa.

 

Kävelin heti alkuun muutaman hengen perässä, kun heillä vaikutti olevan tietopaikat ja jäin hieman sivummalle alueesta, jolle loppuviimein pakkautui parikymmentä henkeä vanhoille reijille. Startista kairasin ensimmäisen reiän ja takaa näkyi sumpussa kalaa saavan. En kuitenkaan halunnut tunkea samaan nippuun vaan hakea hieman rauhallisempaa paikkaa. Jo toisesta reiästä sain yhden hieman vajaa 100g ahvenen matalasta 50 cm vedestä. Toista ei kuitenkaan kuulunut.

 

Seuraavaksi aukaisin oikealta puoleltani vanhan reiän mitään kuitenkaan saamatta. Jäätä oli kaikkine välikuorineen noin 80cm ja loppu 20cm oli jo tiukka kairailla punaisella terällä, mutta sinnillä siitä edettiin tämän keveämmän välireiän jälkeen. Jo seuraava reikä antoi sitten kalaa hyvän putken ja väliin kävi ketjuhommat mielissä, mutta kiihko sai jatkamaan tapsin kanssa. Kala oli hyvää luokkaa 20-200g väliin ja nopeaan tahtiin repussa oli jo hyvä pohja kisalle.

 

Takaviistossa näkyi myös kalaa nousevan kohtuu hyvään tahtiin, mutta koko näytti edelleen pieneltä, joten kairasin seuraavan reiän syönnin hiipuessa vielä ulommas rantaviivasta. Tästä reiästä sain jälleen yhden noin 100g ahvenen ilman seuraavia. Seuraavaksi siirryin jälleen lähemmäs rantaviivaa noin 10m päähän hyvän putken reiästä ja tästä sain muutaman ahvenen hyvällä tahdilla, suurimman painaessa jo lähemmäs 300g, mutta karkuutus reiällä hiljensi reiän. Seuraava reikä rannan suunnassa antoi tyhjää, joten päätin palata kalaisalle alkupään reiälle takaisin kokeeksi.

 

Istahdin alas ja tästä sain kisan toisen ja viimeisen paremman putken, noin kymmenkunta kalaa kokoluokassa 30-150g. Syönnin hiipuessa hyppäsin jälleen reiälle, josta karkuutin kalan aiemmin ja tästä myös muutaman paremman kalan putki, jonka jälkeen tein seuraavia reikiä ympäristöön hieman lähemmäs rantaa. Kahdesta reiästä tulikin puolenkymmentä kalaa ja parhaalla painoa lähemmäs 300g jälleen. Ulompana taas tyhjä reikä väliin.

 

Loppukisan kiertelin vanhoja reikiä, joista kalaa olin saanut ja näistä sain yhtä-kahta kalaa kerrallaan antaen reiän välissä rauhoittua. Välineitä kokeilemalla pelkällä morrilla en saanut missään vaiheessa yhtään kalaa, mutta värikoukku musta-kultahile antoi yhden 100g kalan. Välissä kävin pyörähtämässä myös isomman porukan sumpussa kokeilemassa pientä kalaa pussin täytteeksi siinä kuitenkaan onnistumatta ja alueiden väliin tehdyt reiät antoivat pelkkää tyhjää.

 

Palasin kisan loppuun aloituspaikoille ja reikien rauhoituttua sain niistä vielä muutamia ahvenia ja 4 läpinäkyvää kiiskeä kartuttamaan painoa. Kokeilin loppuun myös 20mm volframipystyä pienellä kultamorrilla punaisine värikorosteineen ja sillä sainkin myös muutaman kalan. Kuitenkin yli 90 % kisan kaloista sain 17-19cm tapsilla pikkupurhosen alla olleella 14 koon koukkuun tehdyllä keveällä musta-punahile lenkkimorrilla, joka pääsi jo hieman oikeamaan suurempien ahventen iskiessä väliin hanakasti nypytysliikkeeseen. Syötteinä parhaiten toimi toukka surviaisilla varustettuna ja välissä nippu pelkkää kärpäsentoukkaakin antoi kalaa. 

 

Puntarilla 4728g (72 ahventa ja 4 kiiskeä) ja hieman vajaa 300g ero kisan voittajaan jätti hieman hampaankoloon lähinnä ketjukokeilun poisjäämisen johdosta, mutta tyytyväinen voi olla. Koko ajan sai jännittää milloin 50m päässä takana oleva porukka äkkää isomman kalan, mutta niin siitä vain selvittiin pelkällä jännityksellä vaikka muutaman kerran läheltä useat kairasivatkin eri suunnista. Kakkossija pilkkikisahistoriani paras sijoitus, joten hymynaihettakin on kuitenkin.

 

Ensi viikolla sitten kutsuu Silisjoen harrivedet ja toivottavasti myös sieltä jää jotain kerrottavaa. Ainakin uusia ideoita on viritelty morrien ja perhojen muodossa harreille arvosteltaviksi ja taidammepa päivän käydä kokeilemassa rautuakin lupien onnistuttua.  

Hupipilkkiä, sekä PM-, SM- ja ajokoiramiesten pilkit

Nyt on talven arvokisat käytynä ja jotain jäi jälleen hampaankoloon, mutta aina jotain positiivistakin. 27.2.2016 käytiin PM-kilpailut Tornion merialueella sumuisessa kelissä. Siinä olikin sitten suunnistaminen lähimpien saarien kupeeseen, kun ei edes niitäkään näkynyt, mutta onneksi printattu kartta ja jäätävä suunnistustaito pelasti.

Kisa alkoi kohtalaisesti ja sain matalasta heti toisesta reiästä muutaman kohtuullisen ahvenen putken. Tämän jälkeen menikin enempi kikkailuksi. Reiän ympäristöstä en montaa kalaa saanut ja kisakumppanit hiljakseen harvenivat ympäriltä. Näin, että jotkut saivat kalaa hieman edempää ja kairailin rantapenkkaa eteenpäin saaden aina muutamia kaloja väliin. Kohtuu kokoistakin ahven tuntui olevan ja etempänä kairailutahti oli sen verran nopeaa, että päätin kokeilla kohtuu suppealla alueella eteenpäin.

Taktiikka toimi kohtalaisesti ja alueen hieman rauhoittuessa kaloja tuli väliin kohtuullisesti muutamaakin ahventa reiältä. Kairailin matalempaankin ja tästäkin sain jopa hieman kookkaampia raitapaitoja suurimman jäädessä kuitenkin yksittäisenä noin 300 grammaan. Ottipeleinä toimivat Purhosen messingin väriset pilkit isompana ja pienempänä, sekä kultapäinen morri oranssi-keltaisella värilisällä ja toisena punaisella värillä ja silmäkkeellä. Tällä kikkailulla ja reikää melko tiuhaan vaihtaessa ja kairatessa puntarilla kalaa oli kaikkiaan 66 kpl ja 3385g. Tällä päästiin sijalle 13/44, joten ei se ihan kehnosti mennyt loppuviimein. Jossitteluna voisi todeta, että olisihan sitä tieten laajempikin alueen tutkiminen voinut onnistua, mutta hyvä näin keskipainonkin ollessa hiukka yli 50g kaloilla.

SM-pilkkeihin starttailtiinkin sitten jo seuraavana viikonloppuna. Ajelimme perjantaina Linnunlahden majoituksille ja siittä aamulla suht freesein tunnelmin vieressä olleelle kisakeskukselle. Keli oli kohtuullinen ja kulkukin ihan hyvä. Itse valikoin kohteekseni Höytiäisen kanavan suun, jonne oletin ison porukan tulevan myös. Yllätys startista oli suuri, kun kavereita ei näkynyt siirtymän jälkeen 100 metriä lähempänä. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin, että kustiin tämäkin heti paikanvalinnalla ja sama ajatus piili myös ensimmäisten reikien jälkeen. Neljäs reikä kuitenkin antoi noin 30g ahvenen ja siittä seuraava pari kaveria lisää. Yksi reikä tyhjää ja seuraavasti kolmen hyvän kalan putki. Seuraavat puolenkymmentä reikää jälleen tyhjää ja sitten vanhalta reiältä yksi pienokainen ahven. Seuraavat reiät jälleen tyhjiä ja hiljalleen siirryin parinkymmenen metrin harppauksin kohti lähtöä. Noin 100m päästä sain kisan viimeisen kalani, noin 50 g "isomuksen". Tässä olikin koko kisan 8 kalaa ja 264g puntarilla.

Olisihan sitä voinut aluetta tarkemminkin perata, mutta kisavietti veti kohti lähtöä ja isompaa lössiä varsinkin Jarin talsiessa ohi isohkoa kalaa näyttäen. Tämä oli vikatikki ja tuosta lähtöpaikoilta olisi sentään saanut rauhassa kokeilla eri vehkeitä. Ei hermo pitänyt, kun olettamus reilu kolmen kilon voittopussista kyti mielessä ja tietenkin sitä liikaa "luotti" muiden kalaonneen. Viimeiset 2,5h olivat henkisesti melkoista taistelua ja kairailua "kuskintikin" pelottaessa mielessä. Onneksi yksi nollamies pelasti siltäkin.

Maalialueella pienet pussit ja nollalinjan tungos viimeistään paljastivat kisan kulun, vaikka ajatus siitä olikin syntynyt jo jäällä. Nihkeää oli ollut, mutta sentään "huiput" löysivät taidoillaan jotain pussin täytettä. Tuloksia julkistaessa hymynkare oli herkässä seuran kahden miehen onnistuttua lirkkimään yli 2 kilon tulokset ja kuullessamme tämän riittävän pistesijoille ja palkinnoille, ei kuitenkaan mitaleille. Maukka nousi hienosti 6:nneksi ja Jannekin kymppisakkiin 9:nneksi. Tästä isot aplodit pojille! Seuran sijoitus kisassa oli mahtavasti 7:s, joten nihkeästä omasta suoriutumisesta huolimatta paluumatka sujui iloisissa ja opettavaisissa merkeissä ja saattoihan tuo jokunen iloliemikin kadota parempiin suihin ;)

Torstaina vein piikan ja mamman Ylitorniolle ja kävin samalla pilkillä Ruotsin puolella. Kalaa löytyi kohtuullisesti tutuilta paikoilta ja särkikin esitti heräilemisen merkkejä talven jäljiltä. Kuitenkin kala juroi sen verran paikallaan, ettei yhtä reikää lukuunottamatta tullut paria kalaa enempää. Tämä kyseinen reikä antoikin sitten viitisenkymmentä ahventa pikkutasurilla, morrilla, tapsivehkeilla ja myös värikoukulla kikkaillessa. Mukavaa ajanvietettä ja tekniikoiden kehittelyä siis, vaikka isommat pysyivätkin piilossa.

12.3.2016 kävin ajokoiramiesten kisoissa Puotikarissa. Jälleen sumu oli vallannut alueen ja koitin suunnistaa lähimmän saaren kautta pienille saarille. Hyvinhän sen löysi, mutta siirtymäaika ei ihan riittänyt perille saakka. Kokeilin muutamia reikiä syvemmältä kalaa kuitenkaan saamatta. Lähestyin saarta hiljalleen ja noin 2 metrin vedestä sain muutamia kaloja. Seuraava reikä tyhjää ja lähempää saarta taas pari ahventa. Rantapenkkaa kairaillessa kaloja tuli melko nihkeästi ja parhaat putket 6-7 kalaa. Ahventa oli pussissa kisan lopussa 38kpl ja 3 kiiskeä, joka riitti 1800g ja sijaan ynnä muut kisan voittotuloksen noustessa vajaaseen 9 kiloon särkipainotteisilla pusseilla. Mukava päivä kuitenkin, kun sai kerrankin rauhassa pilkkiä ja samalla kuntoiltua pitkillä siirtymillä. Luottamus omaan tekemiseen alkaa hiljalleen kasvaa ja pieniä metkuja hiljalleen opitaan.

Tänään käytiin Alpoksella vielä hupipilkillä ja muutamien ahventen jälkeen suunnattiin kotia kohden tuulisista keleistä. Silisjokihan se polttelee parin viikon päässä mielissä, joten kohti uusia seikkailuja jälleen!