Nyt on talven arvokisat käytynä ja jotain jäi jälleen hampaankoloon, mutta aina jotain positiivistakin. 27.2.2016 käytiin PM-kilpailut Tornion merialueella sumuisessa kelissä. Siinä olikin sitten suunnistaminen lähimpien saarien kupeeseen, kun ei edes niitäkään näkynyt, mutta onneksi printattu kartta ja jäätävä suunnistustaito pelasti.
Kisa alkoi kohtalaisesti ja sain matalasta heti toisesta reiästä muutaman kohtuullisen ahvenen putken. Tämän jälkeen menikin enempi kikkailuksi. Reiän ympäristöstä en montaa kalaa saanut ja kisakumppanit hiljakseen harvenivat ympäriltä. Näin, että jotkut saivat kalaa hieman edempää ja kairailin rantapenkkaa eteenpäin saaden aina muutamia kaloja väliin. Kohtuu kokoistakin ahven tuntui olevan ja etempänä kairailutahti oli sen verran nopeaa, että päätin kokeilla kohtuu suppealla alueella eteenpäin.
Taktiikka toimi kohtalaisesti ja alueen hieman rauhoittuessa kaloja tuli väliin kohtuullisesti muutamaakin ahventa reiältä. Kairailin matalempaankin ja tästäkin sain jopa hieman kookkaampia raitapaitoja suurimman jäädessä kuitenkin yksittäisenä noin 300 grammaan. Ottipeleinä toimivat Purhosen messingin väriset pilkit isompana ja pienempänä, sekä kultapäinen morri oranssi-keltaisella värilisällä ja toisena punaisella värillä ja silmäkkeellä. Tällä kikkailulla ja reikää melko tiuhaan vaihtaessa ja kairatessa puntarilla kalaa oli kaikkiaan 66 kpl ja 3385g. Tällä päästiin sijalle 13/44, joten ei se ihan kehnosti mennyt loppuviimein. Jossitteluna voisi todeta, että olisihan sitä tieten laajempikin alueen tutkiminen voinut onnistua, mutta hyvä näin keskipainonkin ollessa hiukka yli 50g kaloilla.
SM-pilkkeihin starttailtiinkin sitten jo seuraavana viikonloppuna. Ajelimme perjantaina Linnunlahden majoituksille ja siittä aamulla suht freesein tunnelmin vieressä olleelle kisakeskukselle. Keli oli kohtuullinen ja kulkukin ihan hyvä. Itse valikoin kohteekseni Höytiäisen kanavan suun, jonne oletin ison porukan tulevan myös. Yllätys startista oli suuri, kun kavereita ei näkynyt siirtymän jälkeen 100 metriä lähempänä. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin, että kustiin tämäkin heti paikanvalinnalla ja sama ajatus piili myös ensimmäisten reikien jälkeen. Neljäs reikä kuitenkin antoi noin 30g ahvenen ja siittä seuraava pari kaveria lisää. Yksi reikä tyhjää ja seuraavasti kolmen hyvän kalan putki. Seuraavat puolenkymmentä reikää jälleen tyhjää ja sitten vanhalta reiältä yksi pienokainen ahven. Seuraavat reiät jälleen tyhjiä ja hiljalleen siirryin parinkymmenen metrin harppauksin kohti lähtöä. Noin 100m päästä sain kisan viimeisen kalani, noin 50 g "isomuksen". Tässä olikin koko kisan 8 kalaa ja 264g puntarilla.
Olisihan sitä voinut aluetta tarkemminkin perata, mutta kisavietti veti kohti lähtöä ja isompaa lössiä varsinkin Jarin talsiessa ohi isohkoa kalaa näyttäen. Tämä oli vikatikki ja tuosta lähtöpaikoilta olisi sentään saanut rauhassa kokeilla eri vehkeitä. Ei hermo pitänyt, kun olettamus reilu kolmen kilon voittopussista kyti mielessä ja tietenkin sitä liikaa "luotti" muiden kalaonneen. Viimeiset 2,5h olivat henkisesti melkoista taistelua ja kairailua "kuskintikin" pelottaessa mielessä. Onneksi yksi nollamies pelasti siltäkin.
Maalialueella pienet pussit ja nollalinjan tungos viimeistään paljastivat kisan kulun, vaikka ajatus siitä olikin syntynyt jo jäällä. Nihkeää oli ollut, mutta sentään "huiput" löysivät taidoillaan jotain pussin täytettä. Tuloksia julkistaessa hymynkare oli herkässä seuran kahden miehen onnistuttua lirkkimään yli 2 kilon tulokset ja kuullessamme tämän riittävän pistesijoille ja palkinnoille, ei kuitenkaan mitaleille. Maukka nousi hienosti 6:nneksi ja Jannekin kymppisakkiin 9:nneksi. Tästä isot aplodit pojille! Seuran sijoitus kisassa oli mahtavasti 7:s, joten nihkeästä omasta suoriutumisesta huolimatta paluumatka sujui iloisissa ja opettavaisissa merkeissä ja saattoihan tuo jokunen iloliemikin kadota parempiin suihin ;)
Torstaina vein piikan ja mamman Ylitorniolle ja kävin samalla pilkillä Ruotsin puolella. Kalaa löytyi kohtuullisesti tutuilta paikoilta ja särkikin esitti heräilemisen merkkejä talven jäljiltä. Kuitenkin kala juroi sen verran paikallaan, ettei yhtä reikää lukuunottamatta tullut paria kalaa enempää. Tämä kyseinen reikä antoikin sitten viitisenkymmentä ahventa pikkutasurilla, morrilla, tapsivehkeilla ja myös värikoukulla kikkaillessa. Mukavaa ajanvietettä ja tekniikoiden kehittelyä siis, vaikka isommat pysyivätkin piilossa.
12.3.2016 kävin ajokoiramiesten kisoissa Puotikarissa. Jälleen sumu oli vallannut alueen ja koitin suunnistaa lähimmän saaren kautta pienille saarille. Hyvinhän sen löysi, mutta siirtymäaika ei ihan riittänyt perille saakka. Kokeilin muutamia reikiä syvemmältä kalaa kuitenkaan saamatta. Lähestyin saarta hiljalleen ja noin 2 metrin vedestä sain muutamia kaloja. Seuraava reikä tyhjää ja lähempää saarta taas pari ahventa. Rantapenkkaa kairaillessa kaloja tuli melko nihkeästi ja parhaat putket 6-7 kalaa. Ahventa oli pussissa kisan lopussa 38kpl ja 3 kiiskeä, joka riitti 1800g ja sijaan ynnä muut kisan voittotuloksen noustessa vajaaseen 9 kiloon särkipainotteisilla pusseilla. Mukava päivä kuitenkin, kun sai kerrankin rauhassa pilkkiä ja samalla kuntoiltua pitkillä siirtymillä. Luottamus omaan tekemiseen alkaa hiljalleen kasvaa ja pieniä metkuja hiljalleen opitaan.
Tänään käytiin Alpoksella vielä hupipilkillä ja muutamien ahventen jälkeen suunnattiin kotia kohden tuulisista keleistä. Silisjokihan se polttelee parin viikon päässä mielissä, joten kohti uusia seikkailuja jälleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti