Piikaa pilkikittämässä ja matikkakokeilua 27.1.2016

Käyttettiin Venlaan ensimmäistä kertaa pilkkitouhuissa kelien hieman lauhduttua. Paikaksi valikoitui mahdollisimman helposti saavutettava Kemijoen poukama heti tien vieressä. Samalla pääsi mammakin pitkästä aikaa nypläyshommiin.

Tokmannin halpispulkka toimi ipanan kopin kuljetuksessa mainiosti ja jäällä oli näppärä liikkua sen kanssa. Aikani testailtuani ensimmäistä uusista vavoistani annoin sen mammalle kokeeksi. Ei ihan haarukointiin sentäs lähdetty, mutta sujuvasti nousi yhdellä vedollakin matalasta ylös. Kalaa tulikin tasaisen vartmaan tahtiin särkeä, pientä ahventa ja muutama kiiskikin.

Särkikin jaksaa hymyilyttää ja piika otti lunkisti kulkuneuvossaan

Mamman turbokiiski

Iskän rekordisalakka

Itse kairailin muutaman reiän ja kokeilin uuden kaluston läpi. Hyvin tuntui passaavan käteen, vaikka pientä sekoilua väliin tulikin. Runkopalikat näissä siis Kainulaisen kakkoslaatuisia pilkkihullujen joulukalenterista hankittuja ja popniiteillä epoksin kera kasattuina. Maalauksen tein metallinhohtoisella sprayllä pitkällä kuivatusajalla ja menipä joku kohta uusiksikin. Lakkana käytin kahteen kertaan vetäen LV1-uistinlakkaa, joka tuntuu melko jämäkältä kuivuttuaan. Herkistinjouset kiinnitin 1,5mm sinkittyyn rautalankaan, jonka vedin poraamalla rungon läpi ja taivutellen sen S-muotoon. Kahteen vapaan lisäsin jousiin tuentaa raskaampia pilkkejä varten. Kelat ovat Wigglerin mallia. Kokonaisuus painoi 50mm saukon kanssa siimoineen 41 grammaa, joten jaksaa kyllä heikompikin heilutella. Kiitokset Samille hyvistä tarjouksista!

Tuunatut palikat kasassa tässä vielä siimoja vailla

Lopputuntuma vavasta ensimmäisessä koitoksessa oli erittäin tunnokas ja mukava pilkkiä. Illalla olin viritellyt vapoihin Trabuccon 0,14; 0,16 ja 0,18mm siimat - kahteen vapaan kutakin ja valinnat tuntuivat omaan tyyliin ja pilkkeihin sopivilta. Siiman jatkeena killuivat Sakkeus ja 50mm liukusaukko ohuimmissa, 70mm rutilus ja 60mm saukko keskimmäisissä ja maxi-Rutilus, sekä 100mm saukko paksuimmissa siimoissa. Samalla tuli tienattua illan matikansyötit ja hieman varastoonkin. 

Illasta sitten suuntailin virittämään muutamat koukut jokeen ja samalla kokeilin pilkkiä paikkaa. Alkumatalan kokeilut eivät mitään tuottaneet, mutta muutamia reikiä kairaillessa löytyi rinteestä kohtuu hyvän oloiset koukkupaikat ja virittelin illan hämyssä 6 koukkua soppamatikkatarpeita odottelemaan.

Pilkkiessäni sain paranneltua pilkkimatikkarekordia jälleen hieman paremmaksi. Noin kuuden metrin vedestä tärähti kovalla iskulla särjenpyrstöön kiinni 620g limapinta. Jatkoin pilkkimistä ja parinkymmenen minuutin päästä sain seuraavan 400g kalan. Kolmatta kalaa ei kovin kauaa tarvinut odotella ja tämä iski hieman varovaisemmin edellisiin verrattuna, mutta kuitenkin siten, että sen tunsi pienenä liikkeenä siimassa. Ylös noustessaan kala osoittautui vielä hieman ensimmäistä isommaksi ja ennätys kipusi jälleen 70g ylöspäin 690g:aan. 

Kokeilun ensimmäinen matikka nousi kuvattavaksi morrin etsiessä jo seuraavaa

Syvemmältä en lisäkaloja saanut, mutta samalla löyty virranreuna, joten en vienyt koukkuja edemmäs, jotta ne pysyisivät pohjan tuntumassa. Illan neljäs matikka iski pari koukkua välissä viritettyäni hanakasti jälleen särjenpyrstöön, mutta tälle painoa ei ollut kertynyt 310 grammaa enempää. Soppakalathan siinä nousi nätisti kokeillessa! Homma jatkuu lauantaina syöttikalojen perässä aamutuimaan ja iltapäivästä koukkujen kovulla ja sitten matikoita morrilla jahdatessa.

Soppamatikka-ainekset käsittelyä odottamassa

Näppienjäädytyspilkeillä

Kylmät kelit jatkuvat edelleen, mutta pilkillekin on vain päästävä. Käväisin perjantaina Petäjäisen maisemissa kokeilemassa olisiko siellä pannukarkea ahven syönnillään pakkasmittarin näyttäessä "vain" -17 astetta.

Ensimmäiset reiät noin kolmen metrin vedestä antoivat tyhjää ilman tärppejä. Siirryinkin nopeasti rannemmas matalempaan noin parin metrin veteen ja tästä alkoikin ihan kohtuullista ahventa nousta hyvääkin tahtia. Ensimmäiseltä reiältä sain Purhosen messinkisellä ja kultamorrilla punaisella iskupisteellä kolme noin 50 gramman kieppeillä olevaa tavoiteahventa. Eipä sitä isompaa välttämättä pannulle tarvisikaan. Syöntirypäs loppui kuitenkin kuin seinään.

Seuraava reikä vielä matalemmas oli jälleen hiljainen, mutta kolmas reikä antoi jo puolenkymmentä ahventa kokoluokassa 20-70 grammaa. Kokeilin myös värikoukkua ja tällä sain yhden viiskymppisen, mutta toista ei kuulunut. Myös tummalla vihreäselkäisellä tasurilla sain yhden pannukarkean omaväritteisellä musta-kelta-punaisella värikoukulla höystettynä. Seuraavista reijistä tuli myös samaa kokoluokkaa aina puolenkymmentä kalaa kerrallansa. Näpit alkoivat kuitenkin hommassa jäätyä ja välissä lämmitellessä tasurin voimin sain aina yksittäisiä kaloja reikää kohden.

Pari tuntia reijillä tuuskattuani päätin lähteä kotia kohden lämmittelemään pakkasen ollessa parinkympin kieppeillä ja pienen viiman painaessa selkämystä. Kalaa kertyi kuitenkin fileeksi asti tällaisella lyhyelläkin rypistyksellä. Yhteissaalis oli 39 ahventa ja painoa 2,35kg suurimman hipoessa 100 gramman rajaa. Keskipainokin oli kohtuullinen 60 grammaa, joten ahvenkeitto odottelee vielä joku ilta.

Launtaina kävimme harjoittelemassa matikanpilkinnän niksejä neljän miehen voimin pojille tutuilla paikoilla. Tuunasin harjanvarteen parilla ruuvilla ja isolla kiinityslenkillä jonkinmoisen matikkavavan ja siimaksi kiedoin koukkulankaa. Ottipeliksi valikoin itse rakennellun lyijypainotuksella varustetun koukun, jotka oli tarkoitettu Kemijoen virtavesiin koukkuhommiin, mutta ajaisi asian matikkamorrina.

Virta paino vekotinta jonkinverran sivuun, joten kehitysideana seuraaviin valetaankin enemmän lyijyä painoksi. Kairailimme reikiä melko tiuhaan noin 5 metrin veteen ja pian mateita alkoikin nousta ihan kohtuulliseen tahtiin lähinnä Jarin reijiltä. Itsekin sain illan aikana omatekoisilla vehkeillä elämäni ensimmäisen pilkkimateen, joka lämmitti kovasti mieltä pakkasen kirratessa iltaa kohden, vaikka painoa kalalla ei 309grammaa enempää ollutkaan kotona punnitessa.

Kaikenkaikkiaan ihan hauskaa puuhaa ja jo tuota mielellään useammastikin kokeilisi ja välineitä tässäkin kehittelisi eteenpäin. Eli tämmöisillä kuuraisilla terveisillä kohti seuraavia kokemuksia tällä erää!

Haahuilua Prännärissä 2.1. ja 3.1.2016

Taasen tuli koettua Prännärin haasteet, eikä onnistumisia tullut tälläkään kertaa. Voisi melkein tekstin päättää jo edelliseenkin lauseeseen, mutta kertaillaanpa kuitenkin hieman, jos siitä vaikka jotain oppisi jatkossa.

Ensimmäisen kisan aloitin jokisuusta meren auetessa tarkoituksena etsiä jokisuun loivaa törmää, josko kalat olisivat siihen pakkautuneet. Ville liittyi seuraan. Jäätä oli noin parikymmentä senttiä ja jään pinta peilikirkas kipakan reilu kymmenen asteen pakkasen säestäessä keliä. Uudet Snow Foxin kettinkityyliset liukuesteet tuntuivat haukkuvan hintaansa jo ekassa koetuksessaan. Itse kisan juoni alkoi selvetä jo ennen kisaa ison osan porukasta jäädessä lähtörantaan ja toisen ryhmän painuessa tehtaan rantaan edemmäs. Kolmas pienempi porukka suunnisti seljälle ilmeisesti isommat mörököllit mielessä. 

Lähdöstä kairailtiin muutamia reikiä ulappaa kohden noin parin metrin vedestä ennen ensimmäsiä tärppejä. Sain tästä muutaman raitapaidan kokoluokkaa 20-30g, joten alku tuntui jopa ihan kohtuulliselta. Katsoessani ryppäitä ne tuntuivat edessäpäin hajoavan, kun taas lähtörannan porukka vain tiivistyi. Tähän haihtui hyvänolontunne tietäessä kalan löytyneen jo heti alkumestoilta. Päätin kuitenkin jääräpäisesti kokeilla jokisuun loivaa penkkaa noin 15-20m reikävälillä Villen kairaillessa samaan tyyliin. Kaloja löytyi tähän tapaan vain yksittäisiä 2-3m vedestä ja noin tunnin kohdalla käännyimme lähemmäs rantaa ja hieman syvemmällä kairaten kohti lähtöpaikkaa.

Monta reikää siinä menikin tyhjää ja epätoivo koko alueeseen hiipi mieliin, mutta sinnikkäästi hain sitä sattumaparvea, josta tällä alueella useamman kilonkin voisi tuurilla saada. Eihän sitä löytynyt. mutta lähellä kapenevaa jokisuuta sain pari ahventa ja Ville nosteli joitain kuoreita jään pinnalle. Tämä herätti toiveen ahvenparvesta alueella.

Tässä kohtaa kairailtiinkin sitten seuraavat puolitoista tuntia 5-10 metrin välillä ahvenparvea hakien ja yksittäisiä kaloja saaden kisan ollen jo muutenkin persiillään. Loppu puolituntisen aikana irtauduin hermostuksissani kohti karikkoa ja matalasta sain yhden ahvenen väliltä. Läpinäkymättömässä railon kohdassa vietin viimeisen kymmenen minuuttia ja tästä sainkin muutamia kiiskiä repun täytteeksi sekä joitain pienempiä ahvenia. Viimeisen kalan nostin kokeilun johdosta värikoukulla ja tämä olikin 50g kokoluokkaa. Lopetusmerkki päätti kuitenkin alkaneen kalantulon tylysti.

Ekan kisan saldo vaivaiset 691g ja sija 63/73 puntarilla käyneistä. Voittotulokset ja kärkipään saaliit nostettiin arvatenkin lähtörannasta. Villellä meni hieman paremmin ja saldo hieman yli kilon muutamalla paremmalla ahvenella tasuroinnin saattelemana ja yksi tasuri kuulemma katosikin kalan suuhun, joten olihan siellä kuoreparven lähettyvillä parempaakin olemassa. Kalaa itselläni oli loppuviimein 13 ahventa, 6 kiiskeä ja yksi kuore. Keskipaino näillä siis noin 34,6 grammaa.

Toisena päivänä kisa-alue laajeni tukkialtaalle, joten suunnistin ahnaasti siitä kokeilemaan. Pohjoistuuli ja reilu kympin pakkanen toivat haastetta kisassa tarkenemiseen jo alkustarttia odotellessa. Kisan alku ei näyttänyt hyvältä ison lössin pakkautuessa pienelle alueelle 3m reikävälin saattelemana ja pari reikää alussa olikin tyhjää. Kolmannen reijän kairasin ihan vapaaseen kohtaan lähemmäs laiturin nokkaa ja tästä sain pienen houkuttelun saattelemana Purhosen ja 16 koon kultaisen pisaravolframin saattelemana pikaisella tahdilla kymmenkunta ahventa 30-60g kokoluokassa. Alku tuntui mallikkaalta. Sitten syönti tyrehtyi ja meni kikkailuksi. 

 Antoisalta reiältä sain vielä muutaman ahvenen ja sen takaa noin 10m päästä vielä ihan kohtuu putken. Muutoin kairailu oli tyhjää sattuma-ahvenineen. Roskainen jää tylsytti kairankin nopeasti reijän ympäristöä poratessa ja jälleen pieni ketutus hiipi niskaan. Välissä kävin kokeilemassa muutaman reiän myös oikealla puolellani kauempana ja takanani rantapenkalla laihoin tuloksin. Kokeilin myös värikoukkua ja tasuria eri reijillä, mutta tuloksetta. Altaan toisesta päästä saivat kisan aikana ihan kohtuu pusseja, mutta itselleni homma riitti kairan tylsyessä ja viiman purressa noin 2h kohdalla, enkä lähtenyt kokeilemaan aluetta enää laajemmin perälle vaan suunnistin jokiuomalle eilisen kuoreparven lähettyville.

Siirtymän aikana kroppa lämpeni mukavasti ja tekemäni reiät antoivat vain pieniä ahvenia ja kiiskiä noin 3m syvyydestä. Kisa-aikaa ei ollut jäljellä kuin rapea puoli tuntia alueelta lähtiessäni ja suuntasin lähes suoraan edellisen päivän lopetuspaikalle railon kohtaan. Tästä sain heti hyvän kokoisen ahvenen, mutta jatkoa ei kuulunut viereenkään kairatessa. Päätin istuksia lopun ekalla reijällä ja viimeisen parin minuutin aikana sainkin syönnin laukeamaan ja lopetuskalaksi reikä antoi vielä yhden noin 100g raitapaidan. Pieleenhän se tämäkin taas meni, mutta ihan mukava lopetus pillin soidessa.

Lopputulemana 45 ahventa ja 4 kiiskeä näytti puntarilla lukemaa 1860g. Keskipaino nousi siis edellisestä päivästä 38 grammaan. Kisan voittotulos nousi jälleen lähtörannasta ja tukkialtaaltakin tuli ihan hyviä pusseja. Oma sijoitukseni painui jälleen siis häntäpäähän sijalle 46/58 puntarilla käyneistä, mutta kaikenkaikkiaan jotain oppia tästäkin jäi takaraivoon. Jospa se kuitenkin vielä omat seikkailutkin kantaisivat hedelmää.