tiistai 29. joulukuuta 2015

Korpijärven koleat kisat 27.12.2015

Kauden toinen kisastartti koettiin osaltani Korpijärvellä Arpelassa sunnuntaina. Pakkasmittari näytti Tervolan kohdilla -13, mutta keli oli onneksi lähes tyven. Edellisen viikon lauhat olivat sulattaneet jäältä vähätkin lumenrippeet ja siinä sai sitten hissukseen hiippailla peilijäällä, että pysyi pystyssä liukuesteiden jäädessä kotiin. Noh pystyssä kuitenkin pysyttiin. Jäätä oli noin 30cm tasaisesti.

Toissavuoden muisteloiden perusteella suuntasin lähdöstä oikealle kaarrattaen hieman reilu parin metrin veteen. Aloitin startista kokeilun heti Ruotsin puolella pelanneella valko-oranssilla morrilla ja liukumallin Rutiluksella. Uskohan siinä meinasi mennä omaan tekemiseen, kun ensimmäinen kolme varttia nypytettiin nykäyksittä.

Kairailin reikiä 10-15m välillä kohti rantaa ja kävin alle metrin vedessäkin nypyttäen reiällä parista kolmeen minuuttiin. Vaihdoin välistä välineeksi Tapsan 50mm houkutuksen musta-punahilemorrilla varustettuna. Väkeä kasaantui keskemmälle, mutta päätin etsiä rauhallisempia mestoja siinä kuitenkaan onnistumatta - tai noh turhankin rauhallista oli. Rannan suuntaisesti kairailin kohti toista rypästä välejä pidentäen kalaa edelleenkään saamatta. Ensimmäisen tärpin sain vasta noin 15 reiän jälkeen ja tämä tärppi toi myös ensimmäisen kalan - noin 20g ahvenen. Kaveria tälle ei kuitenkaan kuulunut.

Seuraava reikä oli myös tyhjää ja tämän jälkeen siirryin pääporukan laitamille keskemmäs järveä. Alueella vettä oli tasaisesti hieman reilu metri. Tällä reiällä nypytin aikani tyhjää, kunnes päätin kokeilla viikolla tekemääni reikävolframia kullan värisenä punaisella väritehosteella ja keltaisella pohjalla olleella mustalla silmällä varustettuna. Pieni hätkähdyshän siinä kävi, kun samantien 70mm täysmessinkisen Purhosen alla nypläys alkoi. 

Tästä alkoi sitten tämän kisan putki, joka kesti loppuun saakka pienen kikkailun kautta. 10-25g ahventa nousi väliin hyviäkin putkia 3-7 kalaa kerrallaan, kunnes syönti aina lopahti. Nihkeää tuntui muillakin olevan ja selän väkikin alkoi hajaantua pitkin järveä, eikä järven toisessakaan päässä näyttänyt väki pysyvän paikallaan, joten päätin kairailla reiän ympäristöä tyhjiin väleihin. Näistä ei nykyäkään.

Parin reiän jälkeen palasin kalaisalle reiälle ja muutamia ahvenia nousi jälleen. Kokeilin väliin myös pelkkää fosforivihreää volframirunkoista mätirouhemorria ja tällä sainkin kisan aikana kymmenkunta kalaa. Kairailin aina väliin reijän ympäristöä ja edelleenkään ei nykyäkään, mutta palaamalla "pesälle" sain kartutettua saaliin lopulta 49 ahvenen kokoiseksi ja painoa näille kertyi 845g. Keskipaino oli siis jälleen vain 17,2g ja tämä riitti lopulta sijalle 33/46. Ei siis ihan putkeen mennyt ja kylmäkin tuli loppua kohden, mutta jos jotain positiivista hakee pärjättiin sentäs kuskille, joka pilkki samoilla paikoilla useamman vuoden kokemuksen saattelemana. Kisan voittotulos lähenteli kolmea kiloa tällä kertaa, joten jossainpäin järveä kalaa oli reilummaltikin ja pelimiehet asialla.

Ensi viikonloppuna starttaillaankin sitten Torniossa merialueen laitamilla. Katsellaan josko kalat löytyisivät paremmin tällä kertaa ja saisi jonkun ottamaankin, jotta saisi pönttöön täytettä ja kenties jonkun fileahvenenkin kotiatuomisiksi.

lauantai 26. joulukuuta 2015

Talvipäivänseisauksen pilkit

Tuli käytyä vuoden lyhimpänä päivänäkin kokeilemassa miten se ahven on hereillään. Ajelimme joulunvieton aloitukseen Ylitorniolle edellisenä päivänä ja pitihän se päästä kokeilemaan vielä ennen joulua. 

Käveleskelin aamupäivästä tutuille pelipaikoille lähtevän joen suulle ja aloin kairailla reikää tasaiseen tahtiin kalan pitäessä suunsa kiinni. Lunta oli noin 20cm jäällä ja pieni loskakerros sen alla. Jäätä löytyi alueelta noin 30 cm paksuudelta. Jonkun kairaamien vanhojen reikien kohdalla sain yhden tärpin, mutta sen jälkeen oli hiljaista. Kairailin reikiä tasaisin, noin 10m välein ja muodostin parin tunnin aikana alueelle kolmion. Vettä oli metristä 2,5 metriin, mutta yhtä muuta tärppiä lukuunottamatta oli hiljaista. 


Päiväkin alkoi hämärtää ja palailin vanhoille reijille ja päätin istahtaa vielä hetkeksi aloilleen ja ahvenia alkoikin yllättäen nousta tasaisen varovaiseen tahtiin. Ottipelinä toimi liukumallin Rutilus hopea-messinkisenä varovaisella nypytyksellä. Parhaiten kalaa antoi valkea-oranssi morri, joita värkkäilin edellisellä viikolla kaverin vinkistä. Muutamia kaloja antoi myös pieni volframimorri värissä kulta-punainen ja mustalla iskupisteellä. Yhteensä kalaa kertyi reiältä ja sen ympäristöstä noin parikymmentä kappaletta keskipainon noustessa lähelle fileahvenen luokkaa parin bonuskalan saattelemana (200g), mutta kokonaisuutena melko nihkeä reissu. 



Ohessa pari fiilistelykuvaa komeasta kelistä ja kuva ottimorrista, sekä alla vielä kuva kaverille tehdyistä volfarmirunkoisista morreista. Seuraava startti olisikin mahdollisesti sunnuntaina, mikäli kelit suovat Korpijärvellä kisahommissa.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Kauden kisastartti Kemijärvellä ja pakertelupenkin kulutusta

Se olisi ensimmäiset pilkkikisat vihdoin käytynä. Lauantaina starttasimme Kemijärven Heralammella Jari kaverina. Lampi on itsessään melko pieni vain noin 700m pitkä ja 100-300m leveydeltään keskimäärin. Mielenkiintoiseksi paikan teki sen erittäin nopeat syvyysvaihtelut ja kirkas vesi. Neljän metrin matkalla pudotusta oli parhaillaan pari metriä paikassa jota kisassa tikkasin.

Kisaan starttasi vain 13 henkeä, mutta kisahenki saatiin tälläkin porukalla päälle ehkä tosin hieman lepposammissa merkeissä. Lunta oli tupruttanut yön aikana reiluhkosti ja vettäkin oli paikoitellen jäällä vanhojen reikien ympäristössä. Konkarit hyökkäsivät heti päätyyn ja osa jäi porkkaamaan lähtörantaa. Muutamat hurjat painelivat oikealle lahdukkaan edellisen vuoden muisteloiden perusteella. Itse päätin valita heti oman linjan edellisen illan ilmakuvatarkastelun perusteella ja aloitin reiän teon lammen leveimmän kohdan jälkeen loivapiirteisestä niemekkeestä.

Kisan startattua kairailin ensimmäisen reiän noin 10m päähän rantaviivasta. Jäätä oli noin 30cm. Parin metrin vedestä ei nykyäkään, joten siirryin parin minuutin kokeilun jälkeen lähemmäs rantaa noin 5m etäisyydelle. Tässä vettä reilu metri ja sama lopputulema. Kolmannen reiän vedin kauemmas rannasta samaan linjaan noin 10m päähän edellisestä ja tässä pohjan muodot alkoivat hiljalleen hahmottua ja vesimäärä kasvoi noin 3 metriin, mutta edelleen nykyt jäivät saavuttamatta. Neljäskin reikä antoi tyhjää ja muidenkin juostessa rantaviivasta kauemmas siirryin itsekin kymmenisen metriä ulommas, jolloin veden syvyyskin painui neljään metriin. Tästä varovaisen tärpin saattelemana sain yhden parinkymmenen gramman ahvenen ja kokeilin eri kalustoa tällä kohtaa kuitenkin saamatta toista kaveriksi. Seuraava reikä samalta syvyydeltä kohti perukkaa ei antanut mitään, mutta taas ulommas noin 5m siirtyessä vesimäärä lisääntyi ja jälleen yhden kalan saldolla reijitin muutaman reiän linjaan takaisin keskiulappaa kohden saaden yhden kalan reikää kohden. Nihkeää tuntui olevan.

Siirrähdin vielä linjassa viitisen metriä keskemmäs ja tässä kohtaa sain jo pari kalaa reilun neljän metrin vedestä putkeen. Kolmatta ei kuitenkaan kuulunut ja jälleen uutta reikää viiden metrin päähän. Tästä lähtikin putki, jota kokeiltiin loppu pari tuntia muutamia reikiä ympäristöön kairaten. Kalaa tuli tästä noin viiden metrin reiältä käytännössä 80% koko kisan saaliista. Porukka liikehti sen verran tiuhaa reikää vaihtaen, että valitsin väsytystaktiikan, vaikka paikkapaikoin kalojen väli venyikin minuutteihin. Reikää vaihtamalla ei kalaa löytynyt ympäristöstä, mutta tämä samainen reikä tuntui aina piristyvän vaihdon myötä. Totta se lumisade edellisyönä sai kalat passivoitumaan. Yhdellä viereisistä reijistä oli yksi raskaamman tuntoinen karkuutus. Liekkö sattumasiika kokeillut onneaan.

Kala oli painoltaan pientä 10-20g kalaa pääasiassa, mutta joukkoon mahtui kolme 40-70g kalaa. Välineistä parhaiten tuntui pelaavan jälleen musta-punahile lenkkimorri 16 koossa ja 50mm Tapsan Houkutuksen alla. Väliin välineitä vaihtamalla myös vihreä-pinkki lenkkimorri 70mm Saukkoplussan alla toi yksittäisiä kaloja saaliiksi. Kokeilinpa pelkkää morriakin hennoimpien tärppien aikaan, mutta sen verran itaraksi homma meni, että pari kalaa sillä sai riittää.

Kalan aktivoimiseksi riitti yleensä kolme vetoa ja sen jälkeen hennot väristykset ja odotus. Tässä pääsi kokeilemaan eri variaatioita, mutta tämä tuntui tepsivän näille, joten kaikenkaikkiaan opettavainen kisa. Jotain kehitystä on toivottavasti myös tapahtunut, ainakin siltä hieman vaikuttaisi, joten tyytyväinen päivän antiin saa olla.

Saalis jäi lopulta tällä taktiikalla 800g:aan 45 ahvenen voimin. Keskipaino oli siis vajaa 18 grammaa. Tällä kisassa irtosi sija 4/13 (yleisessä 3/11). Voittajalle kalaa kertyi noin 1300g, joka koostui olennaisesti keskipainoltaan suuremmista ahvenista. Jari ylsi toiselle sijalle noin 1200g tuloksella ja joukossa oli useita noin 100g bonuskaloja. Kolmannen sijan vei paikallinen konkarimummo , joka näytti taas nuoremmille pojanklopeille kokemuksen tärkeyden kisoissa hieman vajaa kilon tuloksella.

Ja sitten niistä välinehommista...

Tilailtiin tuossa Jannen kanssa innolla Kainulaisen Samin pilkkihullujen joulukalenteritarjouksista hieman vapa-aihioita muiden tuotteiden ohessa. Kyseiset aihiot olivat muotoonsa leikattuja hiilikuituhaarukan kappaleita kakkoslaatuisena eli pienien virheiden saattelemana. Kyseisiä vapoja löytyy jo monen kisapilkkijän kalustosta, mutta korkea ostohinta valmiina houkutteli "askartelijaa" tilaamaan kaikki mahdollinen eli 6kpl miestä kohden. Nämä aihiot sitten hioin ja liitin liiman ja popniittien voimalla yhteen ja päähänpistosta vielä aloittelin maalausurakan, joka saadaan päätökseen todennäköisesti tammikuun taitteessa kuivumisaikojen vuoksi. Pidetään vielä sen verta jännityksessä, että kuvia tulee vasta valmiiden kapistusten johdosta ;)

Morririntamalla puolestaan on tinailtu 130 aihiota, joista osa lenkkiä ja osa volframia ja niiden maalaukset ovat alkaneet iltapuhteina. Jonkinverran on ollut kavereillakin kysyntää ja tietenkin uusia värivariaatioita pyritään hakemaan joka väliin, kunhan niitä ehtisi vielä kokeilemaankin kaikkia... Epoksiperhojakin on tullut tehtyä viitisenkymmentä aina joutoaikaa löytäessä jossain raossa.

Ipana senkun kasvaa ja tällä hetkellä ollaan 4kk iässä noin 65cm mitassa ja seitsemisen kiloa on painoakin kertynyt eli sieltä se toivottavasti innokas kalastajan ja metsästäjän alku hiljalleen kehittyy. Jokellellaan väliin kovastikin, mutta vielä ei olla omaehtoisesti sentään ympäri kämppää raahautumassa...

Palataanpas siis jälleen seuraavien kokemusten saattelemana!