Moro!
Kirjoitellaanpas pitkästä aikaa hieman tekstiäkin blogiin. Kuluneen vuoden osalta kiirettä on piisannut rakentamisen parissa ja aika on kulunut myös opiskellessa. Talo saatiin muuttokuntoon elokuun alkuun 2019 ja YAMK paperit teknologiaosaamisen johtamisen koulutusohjelmasta 27.12.2019. Nyt meneillään on myös inframittaaja muuntokoulutus, joten säpinää riittää vielä!
Kauden aikana on ehtinyt strattailla muutamia kertoja kisoihin ja pari kertaa hupipilkille ja näistä molemmista viimeiset kerrat jäävät muistoihin onnistumisten kautta. Kisassa 8.3. ylittyi ensimmäistä kertaa Vaparipilkissä Siikajoen Varessäikässä maaginen 10 kilon kisatulos. Kilpailumuotona 4h kisa ja sekakala. Itselleni paikka oli outo, mutta vinkkejä kuunnellen ja kokeneempia peesaten päästiin kalan kanssa sinuiksi kohtuudella ja lopputuloksena 5:s sija 14115g kovatasoisessa mittelössä. Kalana pääsääntöisesti seipiä, kiiskiä ja pientä ahventa. Jonkin verran mukaan mahtui myös särkeä ja yksi sattumasiikakin. Ottivälineenä toimi Ellun alla omatekoinen 14 koon morri puna-mustana ja omatekoinen 6mm volframireikämorri sinikromina 14 koon pitkävartisella koukulla varusteltuna. Etelätuuli puhalsi koko kisan ajan, mutta kylmä ei ollut pitkästä paikallaan istuskelusta huolimatta. Alkuun muutamat reijät meni hakiessa suht tyhjää, mutta ryhmän hajaantuessa suunnistin rannemas lumilaikun keskiosiin hieman erilleen isommasta ryppäästä ja tämä alkoi antamaan kalaa heti hyvään tahtiin. Loppu menikin pitkää reikää vetäessä ja hieman sivuaskelia hakien.
Maailman sekoittaneen koronan seurauksena jäi aikaa myös hupipilkille, joten valikoin viikonlopun päivistä jälkimmäisen navakan etelätuulen pilvisemmän päivän, jolloin arvelin mahdollisuuksien olevan kohdillaan isomman kalan jahtaamiseen. Tarkempi paikka jääköön arvoitukseksi tuloksen ollessa ainakin itseäni sykähdyttävä.
Viimeisen 3 vuoden aikana itselleni on kyseiseen kohteeseen muodostunut kolme vakituisempaa kokupaikkaa, joista kalaa on haettu aina muutamia reikiä kerrallaan. Näistä suosikkini osoittautui tällä kertaa kylmän tuulen keston arvoiseksi. Ensimmäisessä paikassa kairasin 5 reikää, joista ensimmäinen antoi pari savukalaa repun täytteeksi värikoukkumenetelmin 40mm pronssivalu ProKyyllä, johon olin virittänyt hieman isomman kolmihaaran kelta-oranssina. Tapsipilkintä tuntui olevan vaisua ja tasuri hiljainen. Päätin siirtyä seuraavalle hollille tuulen yltyessä liukkaalla peilijäällä.
Tällä paikalla heti toinen reikä alkoi antaa paremmin pientä ahventa, mutta putken katkaisi noin 1,5kg hauen isku, joka lopulta päättyi ProKyyn menetykseen hauen hotkaistua koko ottipelin kitaansa. Selvä näköhavainto avannolla kuitenkin ehti tulla ja useampaan otteeseen. Kairailin vielä pari reikää hieman sahaten ja näistä jälkimmäinen oli jo hiljempi ja kylmäkin alkoi purra läpi. Mieleeni juolahti vaihtaa vielä takaviistoon haukireijän ulapan puolelle noin 10m päähän josko vaikka pilkin saisi takaisin. Heilutin voimakkaasti tasuria hetken, mutta mitään ei kuulunut. Kaivoin repusta tuon ProKyyn vastaavan kappaleen pienemmällä #14 pinkki-vihreällä ja kultaisen värisellä kolmihaaralla varustettuna. Muutamia pieniä ahvenia tuli, kunnes pilkki tökkäsi kuin seinään ja Karismax alkoi taipua tasaisesti. Arvelin, että nyt se hauki tuli viemään sen toisenkin pilkin ja ehdin jo mielessäni noitua tilannetta. Varovasti nousin tuolilta maksimoidakseni siiman katkeamista estävän joustovaran ja kela pyörähtikin muutaman kierroksen. Varovasti uitin 0.14mm Trabucon Match Sinkingin avustamana kalaa kohti avantoa ja pienen ryntäyksen jälkeen kala kääntyikin yllättävän helposti 160mm reikään. Eihän sieltä kaimaanin nokka pilkistänytkään vaan omalla mittapuullani valtava Ahvenen naama! Tässä vaiheessa jännitys valtasi koko mielen, että kestä nyt ja samassa vasen käsi sujahti avantoon päästä tarttuakseni. Kalan kellahdettua jäälle adrenaliiniryöppy sai koko kehon valtaansa ja pieni jes taisi päästä ääneen ilmoille. Siinä se pötkötti, varmasti maagisen kilon rikkova tapaus!
Olin jo ennakkoon aatellut täyttää ensimmäisen kilon ylityksen, joten puukkoa esiin ja tupen kanssa papittamaan saalista. Valokuvailin kalaa eri kulmista, jotta sen koko pääsisi oikeuksiinsa ja kalastus jäikin siihen muutamia hermonypytyksiä lukuun ottamatta. Siinä se nyt pötkötti, pitkään haettu Mörkö!
Lähellä oli myös koukun oikeneminen eli herkkä uitto ja reagointi pieniinkin liikkeisiin takasivat saaliin nousun jään kuivemmalle puolelle lopulta.
Kotona kala puntaroitiin aiemminkin tarkaksi todetulla keittiövaakalla, joka näytti lukemaa 1329g! En oikein käsittänyt, että se näinkin iso olisi, mutta kilon ylittäväksi kalaksi sen tiesin. Mittaa ahvenelle oli kertynyt 45cm ja ympärysmitta 31.5cm. Nyt odotellaankin budjettia täyttötyön tilausta varten, jolloin muisto jää pilkin kera muistuttamaan kairattujen reikien ja hytistyjen tuntien määrästä.
Parin viikon päässä siintääkin sitten jo pohjoisen reissu, joten palaamisiin!
