IIjärven tienoilla 18.4.-24.4.2017

Perinteinen pohjoisen reissu suuntautui tänä vuonna Harrin innoittamana Iijärven suunnille. Alkuperäinen reissuporukkamme oli kutistunut erinäisistä syistä minuun ja Artoon, joten uusia tuulia puhalteli tänä vuonna. Viisikkomme täydensi Matti ja isäntä Risto.

Alkuasetelmat olivat viime vuosiin verrattuna myöhäisen kevään johdosta hieman epäluuloiset. Kalan arveltiin olevan tiukassa ja tämä osoittautuikin oikeaksi päätelmäksi. Ainoat kevään merkit olivat hieman pakkautunut hanki ja sula tie Kaamaseen saakka.

Perille päästyämme pojat virittellivät pyydyksiään ja Arton kanssa pilkittiin tuloilta matalaa selkäpattia. Muutamia mittaharreja nousikin Arton toimesta ja itse kokeilin taitoja reeskaparven kanssa ajanvietteenä. Lämmin kämppä ja pehmeät löylyt saattelivat miehet unten maille - aikanaan.

Toisena päivänä suuntasimme lähijärvelle pilkille Risto oppaana. Perinteikkäät pilkkipaikat osoittautuivat hiljaisiksi ja ruokakalapussi ei kasvanut kuin parilla harrilla ja yhdellä siialla. Tämä päivä kuluikin enempi ihmetellessä.

Kolmantena päivänä kävimme eri suunnilla ja toiveita herättänyt jumputus ensimmäisessä paikassa ei räväyttänyt vielä kalantuloa käyntiin. Toiselta järveltä nousi sentään matalasta pari mittakalaa toinen valkea-punaisen leetchin saattelemana ja toinen kultamorrilla. Muutoin oli hiljaista. Kalat tuntuivat odottavan luonnon tapaan kevättä. Myräkän saattelemana hiivimme takaisin mökille.

Neljäntenä päivänä uusi järvi antoi heti alkuun hyviä mittaharreja ja muutamia ahvenia 30-40cm vedestä. Siimaakin vietiin väliin Matin vavasta pitemmästi. Seuraavassa paikassa olikin jo reilumpi harri avennolla ja hauen lurjus vei Artolta morrin. Kolmannessa kohteessa Artolle napsahti mittaharri heti kättelyssä vaan seuraavat kolme kalaa olivatkin sitten vihertävämpiä. Aika kuluikin tulistellessa ja loppuillasta korttia lätkiessä.

Viidentenä päivänä koettiin sitten jälleen yksi lähijärvistä. Kalaa oli ja otillaankin tuntui olevan, mutta koko oli vaatimatonta muutamaa nippa mittaharria lukuunottamatta. Kotiaskareita siis iltaa myöden.

Kuudentena ja viimeisenä varsinaisena pilkkipäivänä käytiin kokemassa järvi josta parempaa harria oltiin saatu. Alku olikin lupaava ja Harri nosti kultamorrin saattelemana pari kaimaansa. Suurempi painoi hieman yli 700g ja tämä jäi reissun suurimmaksi purje-eväksi. Arto sai myös muutamia kaloja alueelta, mutta muutoin oli suhteellisen hiljaista. Yritimme hakea uutta paikkaa ja lopulta yhden niemen nokasta löytyi jyrkempi penkka, josta nousi peräjälkeen penkan päältä 40cm vedestä muutama hyvä ahven ja kruununa noin 400g harri. 

Loppuajaksi suuntasimme aloituspaikkaan. Hiljaista oli, mikä jo hieman enteilikin tulevaa. Matti naureskeli, että pitänee pomputtaa valiota pohjaan ja lähes samassa rävähti allekirjoittaneen räikkä pikkudelfinistä. Haukipa tieten. Arto toi heti nostokoukkua tueksi ja muutaman syöksyn jälkeen kala näkyi avannossa - hauki se on... Parin syöksyn jälkeen kala oli koukkauskunnossa 40cm vedessä ja 7mm kultamorrin tartuttamana jään paremmalle puolen kammettiin 92cm ja 5.150kg painanut kala. Siinä vaiheessa ei enää hiljaiselo harmittanut, paranihan pilkkiennätys heti kerralla kolme ja puoli kiloa ja vielä morrin saattelemana! Hyvin kesti koukkukin 6 koon streamer Hayabusassa.

Kultamorri pelasti tällä(kin) kertaa ruokakalat pilkkipuolella. Kokemuksia nämäkin ja ennenkaikkea mahtava reissu heikosta kalantulosta huolimatta! Kiitokset siittä loistavalle reissuporukalle - hauskaa oli joka hetki, kuten kuvasta ehkä voisi päätellä!

Talven kisailuja

No niin on aika hieman kertailla kuluneen talven kisailuja jäiden hiljalleen sulaessa. Varsin kitsaasti on tullut käytyä osin muuton ja osin lomailun johdosta.

12.2. starttailtiin Raahen "kotikisoihin" Maivaperällä ja ennakkoon oli tiedossa norssiparvien syönti lähes lähtörannassa. Tämä ei kuitenkaan innostanut ja haeskelin ahvenia josko joku ajoparvi sattuisi kohdilleen. Alku menikin sitten etsiessä ja pöntön pohjalle kertyi vain muutamia pieniä ahvenia ja pari norssia. Tunteroisen tuumailtuani vaihdoin suuntaa reilusti ja suunnistin saaren laitaan puolen kilometrin päähän. Tässä sattuikin jo toisesta reijästä parempi ahvenputki, joka nosti odotuksia. Kalat olivat kuitenkin matalassa, eivätkä kestäneet kairailua ja lirkkimiseksi meni loppuaika saaliin jäädessä 3640g ja tällä sija ynnä muut. Punnituspaikalla haiskahtikin "lievästi" norssi, joten noin 9kg voittotulos tuli odotetusti.

SM-kisoihin Kolkonjärvelle suuntailtiin Mikan ja Viljamin kanssa jo edellisiltana. Odotuksia ei juuri ollut ja järvi osottautui juuri niin kitsaaksi kuin alunperin oletettiinkin. Alun ahvenen jälkeen ei suurempia nykyjä kiiskiä lukuunottamatta tullut ja vaihdoimme paikkaa rantamaisemista 800m selälle. Täältä pari repuntäytettä ja kiiskiä. Lopuksi suunnattiin alkusektorille aikaa kuluttamaan ja Viljami saikin yhdestä reijästä hieman reilumman kalan. Itse lirkin 8m vedestä morrilla muutaman ahvenen ennen loppuvihellystä ja saldo 9 ahventa ja 233g.

Siittä se sitten ajatus kytikin Särki-SM:iin Kuusamoon, jonne lähdimme Mikan kanssa Viljamin sairastuttua. Ennen starttia kävimme iltakisan Joukamossa, josta kitsaasti lirkkien saaliina 909g, joka koostui pienistä kiiskistä, muutamasta pikku särjestä, muutamasta ahvenesta, joista yksi parin sadan bonuskala ja yhdestä reilummasta särjestä.

Särki-SM:iin suunnisteltiin näppituntumalta ja saaren laita antoi lähes heti alkuun kisan bonuskalan noin 700g säyneen, joten sekin rekordi saatiin kirjoihin - tosin puntaroimatta. Pieniä ahvenia nousi tasaiseen tahtiin läpi kisan ja alueen rauhoittuessa saatiinkin ihan ok särkiputkia vanhoilta reijiltä. Uudet antoivat lähes poikkeuksetta hyviä ahvenputkia... Loppuun uuden reijän kairaaminen siirsi vielä parven hukkaan ja viime hetket meni parvea hakiessa. Tulos 2870g ja sija 58. Ihan ok särkiharjoituksiksi, siittä kun ei kokemusta juurikaan ole ja treeniä vaatisi lujasti vielä.

Kauden ainakin toistaiseksi viimeinen kisa käytiin Tornion Puotikarissa. Alku meni muita tuijotellessa ja lähtörantaa kokeillessa. Tästä pientä kalaa repuntäytteeksi. Siirrähdinkin puolen tunnin kohdilla parin välireijän kautta läheisen ryhmän tienoille, mutta tästä ei mainittavaa saalista karttunut. Muutaman välireijän kautta päädyin viimeiseksi pariksi tunniksi suuremman ryhmän laitamille ja yksi reikä osui siten, että pienempää särkeä ja salakkaa nousi tasaiseen tahtiin. Pelin ollessa selvä päätin harjoitella heikointani eli juurikin tuota pienen kalan lirkkimistä. Saalista kertyi lopulta 5195g, joten kalan kokoon nähden ja alkuhaparoinnin saattelemana ihan tyytyväinen olen.

Hupipilkillä on käyty aina joutoaikaa löytäessä ja Varjakan maisemat etenkin ovat jollain lailla hahmottuneet fileahvenkohteina. Ruotsin puolella käytiin Soukolossa testailemassa välineitä vaan tuskastuttavan heikkoa tuntui olevan muutamien särkien saattelemana ja tulipa sieltä yllärinä kuiten särkilahna - ensimmäinen laatuaan itselleni. Miekojärven ahvenet puolestaan näyttivät myös ranttuilunsa pari päivää aiemmin vaan keli suosi ja piikakin pääsi kokeilemaan pilkinnän saloja. Pohjoisen reissusta puolestaan seuraavassa kirjoituksessa enämpi...