Kompassisuunnistusta Varjakassa 21.1.2017

No niin kauden toinen kisastartti sijoittui lauantaina Lumijoen Varjakkaan. Facebookin ryhmäpäivitysten mukaan paikalta oli saatu pitkin tammikuuta hyviä saaliita ja odotukset olivat täten korkealla. Lähtörannassa koitin hakea kartan kanssa suuntimaa pohdinnoissa valikoituneelle laajemmalle selkäpatille ja suunnitelma tuntui tässä vaiheessa vielä hyvältä. Jää oli peilikirkas viikolla olleen myräkän seurauksena ja keli kirkas parin pakkasasteen ja pienen tuulen siivittämänä. Vesikin oli humpannut parina edellisenä päivänä, joten luonnonvoimilla oli omat vaikutuksensa kisaan, joita saikin pohtia pienessä mielessä kyllästymiseen asti.

Siirtymän alettua homma alkoi jo pikkuisen epäilyttämään suuren joukon suunnatessa kohti monissa puheissa ollutta 5-6km sektoria. Perässäni ei tullut ketään. Kuitenkin alueella oli muutamia hupipilkkijöitä, joten koitin suunnistaa kompassin avulla kohti määränpäätäni ja jäin arviolta hieman kauemmas patista kelloa seuraten.

Kisan startatessa olin yksin, lähimmät hupipilkkijät noin 100m päässä. Kairasin reijän ja syvyys oli tässä viiden metrin paikkeilla. Ei siis vielä patilla. Koitin arvioida suuntaa ja arvelin, että pitäisi kaarrattaa hieman enemmän länttä kohden ja seuraavan reijän kairasin noin parinkymmenen metrin päähän. Tästä sain ensimmäisen kalan, tosin kiisken, joka ei kisakalaksi kelvannut. Seuraavista reijistä sain yksittäiset ahvenet ja sitten taas hiljaiseloa kiiskiä lukuunottamatta.

Syvyys pysyi sitkeästä samassa noin viidessä metrissä ja ensimmäinen tunti meni edetessä ja reikäväliä harventaen. Tässä vaiheessa repussa 6 ahventa ja näistä yksi vajaa kaksisatanen. Seuraava tunti meni karttaa tutkiessa ja kompassia tulkitessa syvyyden pysyessä sinnikkäästi samana. Yhdeltä reijältä sain kolmen reilu satasen ahvenen putken, mutta tämä katkesi pahaan paikkaan tiputukseen, eikä lähistö antanut pöntön täytettä. Usko oli jälleen koetuksella ja päätin tutkia karttaa ja suuntia tarkemmin.

Suunnista koitin päätellä leikkauksen kahden tähtäyksen avulla ja tämän perusteella olin siulannut pattia tasaisissa vesissä patin reunan suuntaisesti. 90 asteen käännös kulkusuuntaan nähden onnistui ja heti parin reiän jälkeen syvyyslukemat alkoivat muuttumaan. Kahden tunnin jälkeen reuna oli löytynyt ja repussa kalaa reilu kymmenkunta yksilöä.

Seuraavan puolituntisen koitin haravoida penkan reunaa ja matalikon päällystää ja kalaa löytyikin sitten yhdestä kohtaa, mihin joku oli viikolla muutaman pienen ahvenen heittänyt. Ensimmäinen reikä tältä sektorilta antoi kymmenkunta 30-70g ahventa, mutta putki loppui siihen. Seuraavan reijän kairasin tuiskun tekemän lumipatin viereen ja tästä sain kisan ainokaisen kunnon putken, jota kestinkin puolisen tuntia. Kalaa tuli tasaiseen tahtiin kokoluokassa 30-200g ja kisa sai jonkinmoisen pelastuksen emämunaukselta. Tämä reikä antoi noin nelisen kiloa puolikkaan Sakun alla kupari-kelta-oranssilla morrilla, sekä osan Juggernautilla musta-punahile morrilla. Tasurilla ei mitään.

Loppu 45min meni ensin alueen reikäverkkoa tihentäessä, mutta enempää kalaa tästä ei tullut. 100m siirtymä patilla toiselle lumipatille antoi kisan loput kymmenkunta kalaa ennen siirtymää punnitukseen. Jälkikäteen ajateltuna olisi sitä voinut sitä kompassia ja karttaa tutkia tarkemmin jo aiemminkin, mutta ei vain maltti riittänyt. Jälleen siis hyvä opin juuri tuleviin laajoilla vesialueilla käytäviin kisoihin.

Puntarilla tulos 6966g ja kuitenkin vaikeuksista huolimatta suurin tulos itselleni kisoissa. Tämä koostui kaikkiaan 87 ahvenesta eli keskipaino oli melko tarkalleen 80g. Kisan voittotuloksesta 27228g jäätiin siis yli 20 kiloa, joten hurjaa meininkiä oli sumpun suunnilla ollut. Sijoitus painui 32/46, mutta yksi voitto kuitenkin tuli voittotulosveikkauksen myötä, joka takasi osanottomaksun seuraavaan kisaan, joka siintää todennäköisesti viikon päässä, mikäli kummia ei tapahdu.

Pitkän hiljaiselon päätös ja kauden ensimmäinen kisastartti

Niin se on aika vierähtänyt uuteen paikkakuntaan tutustuessa ja työhommiin perehtyessä. Touko-kesäkuun taitteessa muutimme siis perheemme kanssa Raaheen mittaustyönjohtajan vakanssin saattelemana ja onhan se ollut taas totuttelua uuteen. Vakipestin saattelemana hankimme myös rivarin päätyosakkeen ja siinähän se kesä kuluikin tapetoidessa ja sisustaessa, eikä kalaankaan tuntunut ehtivän sitten millään. 

Nyt on kuitenkin asetuttu aloilleen ja syksy on kulunut morreja tinatessa ja perhoja maalaillessa. Metsäreissut ovat välimatkoista johtuen jääneet muutamaan hirvenpyyntikertaan ja pääsipäs sitä käymään vierailulla Pyhäjoen puolella tutustumassa paikalliseen hirvikulttuuriin kameran kanssa opetellen. Ensimmäinen jänisreissu ajoittui joulun jälkeiseen aikaan ja saalistakin tuli yhden pitkäkorvan verran Jymyn poksuttaessa komeasti taustalla.

Pilkkihommia on tullut kokeiltua Mikan opastuksella Raahen edustan merialueella pariin otteeseen niukan saaliin kera, mutta antoipa se ahti ensimmäisen siian merialueelta ahvenenpyynnin sivutuotteena. Ei muuta kuin uutta höökiä kehiin hiljalleen ja uusia alueita haistellen.

Pilkkikisarintamalla startti meni tälle kautta aina vuoden viimeiselle päivälle, mutta se ei turha reissu ollutkaan. Saldona ensimmäinen paalupaikka kolmen vuoden kisataipaleen aikana ja siitä pientä kertomusta siis tarjolle!

Kisa alkoi Tornion Prännärissä tuulisissa merkeissä. Lämpötila oli nollan tuntumassa, jos ei hivenen plussallakin. Aiempien kisojen siivittämänä ajatusta ei meinannut löytyä starttia varten sitten millään, kun ei kalaan ollut kunnolla törmännyt näissä kisoissa. Kuitenkin siirtymän aikana ajatus hieman valkeni ja päätin suunnata edellisen vuoden kokemuksesta ulapammalle merenpohjan rosoa etsimään.

Lämminhän siinä meinasi kunnan laiskalla työnjohtajalla tulla lähes kylmiltään, mutta siirtymän puitteissa ehdin määränpäähän porukan hajaannuttua pitkin selkää ja tukkiallasta. Startista pari ensimmäistä reikää antoivat tyhjää ja kolmas kiisken. Siinä välineitä vaihtaessa ja muutamia yksittäisiä kaloja seuraavilta reijiltä saadessa alkoi jo mieleen lipua ajatus josko se taas olikin hukkareissu. Väki hajosi entistä enemmän, mutta päätin jatkaa kairaamista vielä ulapammalle kuitenkin kuntoilumielessä.

Yhdeltä reijältä laajemman lumialueen vierestä sain muutaman pienen ahvenen putken ja pommitin alueelle reikää tiuhempaan nykyäkään saamatta. Muutenkin koko ajan joutui miettimään luuraavatko kalat lumen alla vai tuiskeen auraamilla puhtailla alueilla. Muutama pilkkijä kävi siinä kairatessani pienessä ryppäässä rannempana ja ajattelinkin jo lähteä seuraan, mutta väki hajaantui lähes yhtä nopeaa kuin kasaantuikin, joten jatkoin vielä kauemmas selälle.

Parin reijän jälkeen ajattelin, että nyt on viimeinen reikä tällä alueella. Usko oli siis koetuksella ja henkinen taisto käynnissä jokiuomalle siirtymän ja aakean välillä. Tätä ei tarvinut onneksi pohtia kauaa. Kymmenisen senttiä aiempia matalempi reikä antoikin pienen nypyttelyn jälkeen merkit elämästä ja pienen putken saattelemana päätin vielä nypyttää reijällä hetken. Pienen hiljaisen hetken jälkeen alkoikin puolen tunnin putki joka korvasi vaivannäön puolentoistatunnin tuskailun jälkeen. Ahventa lappoi tasaisena putkena koon ollessa 20-100g välillä, eikä onneksi paha pudotuskaan putkea katkaissut. Muutamia bonuskalojakin putkeen sattui, niistä suurin 280g. Ei mitään jättiä, mutta lämmitti mieltä kovasti kylmässä tuulessa. Ahventa nousikin tämän hetken aikana nelisen kiloa.

Seuraavan tunnin seurailin reijällä kylmissäni kykkien lähellä ollutta pilkkijää pienempiä putkia aina hiljaiselon jälkeen saaden, edelleenkin samalla avannolla istuen mielessä uudet reijät ympäristöön. Jökötys kuitenkin kannatti tällä kertaa viereisen pilkkijän poratessa alueelle ja ympäristöön useita tyhjiä reikiä, mikä viimeistään varmisti ratkaisun olleen oikea. Paluumatkalle pääsikin lähtemään vielä pari kiloa painavamman pussin kanssa ja mielessä pyöri tuossa vaiheessa josko sitä viitisen kiloa olisi. Arvelin, että tukkialtaalta tai kauempaa saarien ympäriltä olisi tulossa isoja säkkejä, joten kymppisakin sijoitus olisi ollut jo mieltä lämmittävä.

Puntarilla puheltiin pienistä särjistä, mutta muutamat pussit näyttivät omaan silmäni isoilta. Kuitenkin jännitys alkoi tiivistyä huhujen kertoessa suurimmasta pussista. Eipä sitä meinannut millään uskoa, mutta niin vain tulos 6540g (107 ahventa ja 6 kiiskeä, keskipaino 57,9g) riitti tällä kertaa voittoon perinteikkäässä Prännärin uudenvuoden pilkissä. Mitä sitä peittelemään, olihan se mahtava tunne kuulla oma nimi ensimmäisenä palkintojenjaossa ja mikä tärkeintä, kaikki kalat tulivat omatekoisilla morreilla erinäisten pilkkien alla. Näistä suurimpana syyllisenä Sakun alla keikkunut kupariseen volsupisaraan rakenneltu kelta-oranssi 14 koon koukulla ollut tekele. Ensimmäiseen osakilpailuun ei päässyt mukaan, joten cupissa ei jakoja ollut, mutta tämä kantaa ja luo pohjaa jatkolle!

http://www.merilapinuk.fi/115105343