Kylmät kelit jatkuvat edelleen, mutta pilkillekin on vain päästävä. Käväisin perjantaina Petäjäisen maisemissa kokeilemassa olisiko siellä pannukarkea ahven syönnillään pakkasmittarin näyttäessä "vain" -17 astetta.
Ensimmäiset reiät noin kolmen metrin vedestä antoivat tyhjää ilman tärppejä. Siirryinkin nopeasti rannemmas matalempaan noin parin metrin veteen ja tästä alkoikin ihan kohtuullista ahventa nousta hyvääkin tahtia. Ensimmäiseltä reiältä sain Purhosen messinkisellä ja kultamorrilla punaisella iskupisteellä kolme noin 50 gramman kieppeillä olevaa tavoiteahventa. Eipä sitä isompaa välttämättä pannulle tarvisikaan. Syöntirypäs loppui kuitenkin kuin seinään.
Seuraava reikä vielä matalemmas oli jälleen hiljainen, mutta kolmas reikä antoi jo puolenkymmentä ahventa kokoluokassa 20-70 grammaa. Kokeilin myös värikoukkua ja tällä sain yhden viiskymppisen, mutta toista ei kuulunut. Myös tummalla vihreäselkäisellä tasurilla sain yhden pannukarkean omaväritteisellä musta-kelta-punaisella värikoukulla höystettynä. Seuraavista reijistä tuli myös samaa kokoluokkaa aina puolenkymmentä kalaa kerrallansa. Näpit alkoivat kuitenkin hommassa jäätyä ja välissä lämmitellessä tasurin voimin sain aina yksittäisiä kaloja reikää kohden.
Pari tuntia reijillä tuuskattuani päätin lähteä kotia kohden lämmittelemään pakkasen ollessa parinkympin kieppeillä ja pienen viiman painaessa selkämystä. Kalaa kertyi kuitenkin fileeksi asti tällaisella lyhyelläkin rypistyksellä. Yhteissaalis oli 39 ahventa ja painoa 2,35kg suurimman hipoessa 100 gramman rajaa. Keskipainokin oli kohtuullinen 60 grammaa, joten ahvenkeitto odottelee vielä joku ilta.
Launtaina kävimme harjoittelemassa matikanpilkinnän niksejä neljän miehen voimin pojille tutuilla paikoilla. Tuunasin harjanvarteen parilla ruuvilla ja isolla kiinityslenkillä jonkinmoisen matikkavavan ja siimaksi kiedoin koukkulankaa. Ottipeliksi valikoin itse rakennellun lyijypainotuksella varustetun koukun, jotka oli tarkoitettu Kemijoen virtavesiin koukkuhommiin, mutta ajaisi asian matikkamorrina.
Virta paino vekotinta jonkinverran sivuun, joten kehitysideana seuraaviin valetaankin enemmän lyijyä painoksi. Kairailimme reikiä melko tiuhaan noin 5 metrin veteen ja pian mateita alkoikin nousta ihan kohtuulliseen tahtiin lähinnä Jarin reijiltä. Itsekin sain illan aikana omatekoisilla vehkeillä elämäni ensimmäisen pilkkimateen, joka lämmitti kovasti mieltä pakkasen kirratessa iltaa kohden, vaikka painoa kalalla ei 309grammaa enempää ollutkaan kotona punnitessa.
Kaikenkaikkiaan ihan hauskaa puuhaa ja jo tuota mielellään useammastikin kokeilisi ja välineitä tässäkin kehittelisi eteenpäin. Eli tämmöisillä kuuraisilla terveisillä kohti seuraavia kokemuksia tällä erää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti