Pitkästä aikaa kirjoitellaan blogiinkin. Rakennusprojekti on vienyt päähuomion viime vuosina ja tietenkin perheellekin pitää aikaa löytää, mutta nyt alkaa viimeinen rakennus olla jo sillä mallilla, että ehkäpä jokusen tekstinkin päivitän hieman tiuhempaan. Edellisestä postauksesta onkin aikaa kolmisen vuotta ja tuolloinkin oltiin ahventen parissa.
Kisarintamalla ollaan käyty muutamia kertoja ja näistä ei juuri mainittavaa ole kertynyt. Varjakan 10 ahvenen kisa näistä meni parhaiten ja siellä 10 kalan uusi ennätys 2586 g ja 14 sija tällä. Perhoja ollaan kehitelty eteenpäin vuosien kuluessa ja uutena mallina mukaan ovat tullee "Mörkö-perhot", joista laadin oman sivun hieman myöhemmin. Tässä pieni maistiainen kuitenkin kuvan muodossa.
Pääsiäisen aikaan lähdettiin pohjoiseen mökkeilemään ja kalavehkeet oli tietenkin pakattu mukaan. Kelit olivat kohtuu lämpöisiä ja hellivät lomailijoita. Kokonaisuutena syönti oli ajanjaksolla nihkeää ja reikää sai tehdä urakalla sekä nyhtää kaikin keinoin jotta kalan sai ottamaan. Unto tuijotteli Eemelin kanssa useaan otteeseen kaikua, että kyllä siellä kalaa on, mutta ei se vain ota.
Päivä oli 9.4.2023 ja tarkoituksena oli käydä aamupisto sekä päivällä osallistua Jennin puolen suvun "pilkkikisoihin". Eemeli suunnisti jokisuulle kokeilemaan hieman meitä aamu-unisia aiemmin. Itselläni takaraivossa kolkutteli syvänteiden välinen hylly, joka oli spotattu kartalta edellisenä päivänä ja pari kalaakin tuli paluumatkalla toiselta järveltä. Suunnisteltiin siis sinne kun Eemelin puoleltakaan ei mullistavia kuulunut ja Venlakin lähti mukaan.
Eipä siinä montaa kalaa ehtinyt istua pystypilkin kanssa ensimmäisellä reijällä, kun mielessä kolkutti "tohtori" Poikajärven toteamus pienestä kuparimorrista isomman ahvenen kanssa. Kaivelinkin repusta 0,14 mm Trabucon Sinkingillä varustellun haarukkavavan kokeilumielessä, jonka päässä 4,5 mm omatekoinen kuparimorri #12 Kamasanin B 401:llä ja neljällä punaisella kärpäsentoukalla höystettynä. Koukkutyypin olin kokeilumielessä ottanut aiemmin talvella morriaihioihin ja todennut sen tartuttavuuden hyväksi ahvenhommiin ison kidan ja ohuen langan turvin. Heti ottisyvyydelle päästyään morriin tarttui aamun suurin, noin 100 g raitapaita kiinni ja tämä ylös. Tämän jälkeen kärpäsentoukkiin tökkäsikin reilummin muutaman väristyksen jälkeen...
Tunsin heti näillä siimavahvuuksilla epätoivoiselta tuntuvan potkun siiman välityksellä ja kehimisaikeet vaihtuivat siimapakan kanssa taiteiluun ja sain oikealla kädellä päästettyä pari-kolme kehällistä lisäsiimaa. Vettä oli onneksi alla reilu 5 metriä, muutoin olisi siimat paukkuneet... Apuja huudeltiin ja niitä saapui hyvin pikaisesti ja Venlakin tuli katsomaan "painia" lähietäisyydeltä. Varovaisen taiteilun jälkeen kala lähestyi reikää yllättävänkin nopeasti pieniä spurtteja ottaen ja taittui reikään kerralla. Vielä tässä vaiheessa arvelin kalan olevan hyvänkokoinen siika, joita järveltä joskus oli saatu. Kun suu sitten pyörähti esiin oli ensijärkytyksestä hämmästys valtava ja lähes samalla hetkellä Unton käsi tavoittikin ahvenen pään ja kiduskannen minun pitäessä siimaa molemmin käsin "herkillä". Jäälle nousi suurin näkemäni ahven siian sijaan! Kello oli 9.40 paikkeilla.
Heti alkoi arvuuttelu "puolentoistakilon" mahdollisesta ylittymisestä. Kävipä siinä pari pääsiäiskeleistä nauttivaa hiihtäjääkin kuvaamassa saalista. Unto lähti puntarin hakuun ja niin se vain näytti seuraavan maagisen etapin ylittyneen - 1,63 kg. Kohta kalaa kyydittiinkin jo näytille jokisuun kokeilijoille. Aikamme vielä pilkittiin ja pientä ahventa nousi viereiseltä reijältä kymmenkunta. Kellon lähestyessä 12 lähdettiin vielä kalaa mittomaan ja kohti päivän "sukupilkkejä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti