Niin sitä on vain reissusta selvitty, uutta opittu ja paljon koettu. Mielenkiintoinen tutkimusmatka johti lopulta monen miehen osalta rekordien paukkumiseen heikosta ja edelleen heikkenevästä syönnistä huolimatta. Mutta aloitellaanpas tarina ihan alusta.
Heti matkalla saimme todeta, että täysi talvihan se vielä on kyseessä kärryn ja auton luirutessa mutkittelevalla Sevetintiellä. Hiljaa hyvä tulee totesi voortikuski ja körryytteli perille varmoin ottein audimiehen paahtaessa edellä omia menojaan. Kamppeet kasaan ja kelkalla kohti Silisjoen "porvaritupaa". Heti pihalle saavuttaessa ruilautettiin jonkinmoisen märähkön kohdan yli ja saavuimme "tuvalle" saaden kelkat kiinni syvänoloiseen hankeen. Tupa osoittautuikin myöhemmässä tarkastelussa pelkäksi saunaksi, joten jotain luksusta oli siis tarjolla verrattuna esim. Ukonpään pieneen vuokramökkiin. Siinä se meni ilta ähertäessä, saunaa lämmittäessä, revontulia ihastellessa ja sotasuunnitelmia juoniessa ja saatiinpas reissun eka kalakin jäälle - kaimaani...
Aamulla suunnattiin sitten tutkimaan Opukasjärven maisemia ja tarkoituksena oli poljettaa jälkiä muutamille lähijärville iltapäivän aikana. Heti siinä lennettiin mukkelismakkelis ja allekirjoittanut otti osumaa tavaroiden rysähdellessä päälle reen kaatuessa paksussa lumessa. Ensimmäisestä reiästä mudat pöllähti, mutta saipahan tuntumaa tulevaan ja jään paksuuteen. Keskimäärin kairattavaa riitti noin 80-90cm verran väliveden tehdessä kairaamisesta entistä työläämpää.
Ensimmäisestä paikasta ei kalaa saatu ja siirryimme seuraavalla ojansuulle. Tästäkään ei tuntunut tapahtumia tulevan ja siirtyessä lähemmäs rantaa rytkähti sitten allekirjoittaneen vavassa. Pari minuuttia siinä Jonttua rääkättiin ja kalaa koitettiin avantoon kääntää, mutta eihän siitä valmista tullut. Perholukko petti lopulta ja kala jäi arvoitukseksi nostokoukkumiehen kairaillessa takavasemmalla. Porilaisen kuuluisat sanat jäivät porukan mieliin loppureissuksi: "Mitä, onks tilanne päällä?" Toisesta päästä järveä sitten saatiin muutama juuri mitallinen harri savupöntön täytteeksi, mutta loppupäivä kului lihakeiton teossa ja jälkien poletuksessa.
Toisena varsinaisena pilkkipäivänä suunnattiin sitten selkosille ja tarkka ilmakuvien ja karttojen tutkiminen tuotti tulosta heti ensimmäisestä kairatusta reiästä pienen odottelun jälkeen. Komea harrinpötkö herätteli jo toiveita rekordien rikkomisesta jatkossa.
Pilkkiasentojakin reissulla tuntui löytyvän kymmeniä variaatioita ja tässä Sodankylän vahvistuksen "relax-asento" ylempänä ja "Sodankylän polvikyykky" alempana
Alkurynnistyksen jälkeen vähän rauhoittui, kunnes purje-evät saivat jonkinmoisen hepulin ja päivän aikana nostimme porukalla ylös 3 yli kiloista kalaa ja muutoinkin kalat olivat komeaa kokoluokkaa (pääasiassa 500-800g), eikä alamittaisia juurikaan näkynyt. Ottipeleinä toimivat marjapuuron ja valkean värit epoksimalleista, sekä kultaisen värinen itsetekoinen morri 12-koon koukulla. Ennen lähtöä kokeilimme paikallisen vinkistä hieman eri paikkaa, joka antoi myös muutamia pienempiä kaloja, sekä yhden 800g harrin.
Illasta päästiinkin jo savustustoimiin
Kolmantena pilkkiaamuna suuntasimme heti samoille apajille ja Porilaisen tuurit olivat kohdillaan heti aamusta. Samaisen tyyppisellä allekirjoittaneen illalla lahjoittamalla kultamorrilla nousi reissun suurin 1300g harri ja samasta avannosta vielä 1010g kala putkeen. Reissun positiivisin mies ehdottomasti, mikä näkyy myös kuvista hyvin.
Päivän aikana seikkailimmekin ensin uusilla selkosilla soseessa uiskennellen ja reessäistujaa uittaen, ja sitten edellisen illan uutta paikkaa laajentaen ja saimmekin sieltä muutamia hyvän kokoluokan kaloja - myös yli puolen kilon ahvenen. Palasimme aamuiselle paikalle tulistelemaan ja myös allekirjoittanut sai purje-eväennätystään hieman parannettua 790g:aan uroskalalla.
Illasta ihasteltiin jälleen revontulia, jotka mukavasti leikittelivät kämpän yllä.
4:s pilkkipäivä meni suksilla seikkaillessa pienellä lähilammella ja noh sanotaan vaikka kaakaota makustellessa. Kalaa ei saatu, mutta se ei mieltä haitannut savustuksen ja pienen tinkailun piristäessä iltaa kummasti revontulien kuunnellessa tarkasti menoa. Saatiinpahan se yhteispotrettikin otettua.
Toiseksi viimeisenä pilkkipäivänä paistelikin sitten aurinko ja seikkailtiin ympäri kairaa välillä uiden soseessa. Harria löytyi ihan kohtuullisesti, mutta syönti oli heikentynyt entisestään ja välineitä piti testailla tiuhaan. Kaikesta huolimatta tuliaiskaloja ja savupöntön täytettä saatiin ja Haukiputaan hurja paukautti reissun viimeisen kilokerholaisen parannellen ennätyksensä lukemiin 1090g. Ensimmäisessä kuvassa allekirjoittaneen 650g nättipurjeinen uroskala ja alemmassa "Haukiputaan aurinko" saaliinsa kanssa.
Viimeinen pilkkipäivä olikin sitten täynnä tuulta ja tappuraa. Miehet kohmeessa ja kalat suut supussa. Komeita suomukylkiä avannosta näkyi, mutta lätkää heilauttaessa mudat pöllähti ja mäklaarenit katosi. Arktisista oloista ja heikohkosta syöntihalukkuudesta huolimatta antoisa reissu kaikenkaikkiaan. Ei se aina sitä vappukeliä vaadi, että ruuassa pysytään ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti