sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Norjan rautureissu 16.5.-20.5.2015

Reissusta on hiljalleen toivuttu ja on aika koota tuntemukset tekstin muodossa. Lähtö tapahtui siskon häiden jälkeen aamulla karavaanarityyliin asuntoautolla. Päämääränä oli ehtiä desinfioimaan välineistö Tanan Shellille ja sinne saavuttiinkin hyvissä ajoin noin klo 19 paikallista aikaa. Välineet käytiin läpi perinpohjaisesti aina perhorasioista lähtien, joten ilta meni kuivatellessa kamppeita ja valmistautuessa aamun suksietappiin P-paikalta. Norjalaiset tuntuivat olevan lomatunnelmissa naapuriautoilla ja kävivät ihmettelemässä ahkion ja pulkan kasailua - olihan heillä kelkat käytössä sentään...




Aamusta heräilimme tulevan kummisetämiehen kanssa varhaisella ja aamupalan jälkeen pääsimme matkaan hyvissä ajoin aamukohvan kantaessa vielä hyvin. Matka sujuikin ripeästi, kunnes lähellä järveä piti alkaa taituroimaan viistorinteessä. Tähän saatiinkin kulutettua hyvä tovi, mutta järvelle saavuimme ennen 12:sta. 

Vaatteita hieman vaihdettuamme suuntasimme tutuille paikoille pilkkihommiin. Jäätä oli noin 50cm, mutta sohjoa/kohvaa sen päällä kuutisenkymmentä senttiä, joten Moraan sai teleskoopilla jatkoa lisäillä kaivuuhommien välttämiseksi. Jo ensimmäiseltä reiältä Norjan ensikertalainen sai ensimmäisen ulkomaisen rautunsa ja kotimaan kokemustenkin ollessa suurimmillaan 200g paikkeilla kala sai aikaan ensimmäiset hymynkareet.





Kairailimme reikiä ensimmäisen reiän molemmin puolin ja hetken kuluttua alkoi tapahtua allekirjoittaneen reiällä. Avauskalani painoi heti 680g ja muutamien minuuttien aikana jäälle nousi samanmoinen, yksi 550g ja muutamia pienempiä rautuja. Teimme reikiä lisää alueelle ja kalaa nousi aina väliin, kunnes maltoimme lähteä teltan kasaukseen ja evään tekoon. Ensimmäinen taimenkin nousi melko varhain, mutta se jäi päivän ainoaksi.




Syötyämme palailimme alueelle vielä päiväsyöntiä varten ja kalaa nousi satunnaisesti. Teimme reikiä myös kauemmas penkan reunaa etsien, mutta syvemmältä ei noussut kuin pari pientä rautua. Arto sai vielä ennen syönnin hiipumista matalasta parven kohdilleen ja nosti reiästä reissun suurimman 820g raudun ja lisäksi muutamia pienempiä kaloja. Illasta perkailimme kalat ja iltatoimien jälkeen laittelimme nukkumaaan päivän rasitusten ja pienten romminäkäräisten saattelemana.




Aamulla heräilimme varhain pilkille ja kävimme läpi vanhoja reikiä. Kaloja tuntui nousevan nihkeästi, mutta allekirjoittaneen perhoon tarrautui ensin "notredamenrautu" ja sitten reissun kauneimman värityksen omannut 580g yksilö. Tuolla pattikalalla oli noussut selkäevän juureen patti, joka oli täynnä märkää. Mistähän lie moisen keksinyt. 






Syöntikin piristyi hiljalleen ja kaloja nousi tasaiseen tahtiin. Päätimme siirtää paikkaa ilmakuvan perusteella vedenalaiselle niemekkeelle ja gepsillä paikka löytyikin helposti. Tästä saatiin matalasta 0,5-3m vedestä kappalemäärissä hyvin kalaa ja puoli kiloakin rikkoontui parven pyörähtäessä paikalla. Tästä nousi myös reissun suurin taimen, noin 600g. Eihän sitä malttanut syömään kovin herkästi lähteä ja pilkimme melko pitkälle päivää ennenkuin kelloa katsoessa oli jo pakko lähteä evästämään ja teltanpurulle.

Vielä ennen lähtöä saapuivat "eläkeläiskvartetin" kaksi edustajaa paikalle (pappani ja Topi) ja pyysivät jättämään teltan paikalleen. He olivat lähteneet aamusta Rovaniemeltä ja aikoivat seuraavana päivänä tulla paikalle pilkkihommiin. Itse lähdimme hiihtelemään kohti asuntoautoa kuorman kanssa klo 19 maissa ja lämpimän kelin pehmentämä lumi toi lisätehoa treeniin niin sanotusti. Matkalla törmäsimme myös ahman jälkeen, joka oli itselleni uusi tuttavuus ja hieno kokemus.




Olimme illalla melko myöhään takaisin perillä ja kokkailun ja tavaroiden purun venyessä lähdimme aamulla autolla kohti uusia seikkailuja ja tarkoituksena oli kokeilla jotain tienvarsilampea, jotta päästäisiin paluumatkalle hyvissä ajoin. Matkalla näkyi myös muutamia pilkkijöitä ilmeisesti samoin ajatuksin. Kalaa ei kohdelammesta saatu, muuta kuin yksi pieni rautu ja yksi nyky. Liekö jäältä kadonnut lumi lyönyt kalojen suut kiinni, sillä takuuvarmasti järvessä kalaa oli.





Paluumatkalla jäimme yöksi Vuotson kanavan seuduille ja kertailimme tapahtumia. Säkeissämme oli perattua kalaa minulla 9,5kg ja Artolla 9,6kg. Itselläni kappalemäärä oli 31 ja Artolla muutaman kalan enemmän (37 tai 38). Keskipaino oli siis hyvää ruokakalaa (300-350g) ja lisäksi kokosimme pienemmistä kaloista pussin purkitustarkoitusta varten (2,7kg). Kokemus oli jälleen hieno vaikka ne möröt piiloissaan pysyivätkin ja saatiin ensikertalaiselle Norjan kävijälle istutettua rautuhuumaa takaraivoon piileksimään näinkin lyhyellä "kokasulla". Pilkeistä toimivat käytännössä kaikenmalliset rautupilkit (Kapraalit, Lappi-loisteet, Rockan, Poppisrautu) ja perhoista valkeat (EP10), musta-oranssit (EP1-4), vihreä-oranssit (EP13) ja oranssit värit (EP8 ja EP14).




Perhoista on tullut hyvää palautetta ja kalaa on niiden avustuksella noussut pitkin kevättä eri kohteissa kiloisista harreista lukuisiin rautuihin ja taimeniin. Ei muuta kuin siis faktori pyörimään jälleen kesän ja syksyn aikana ja kohti uusia seikkailuja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti